Monday, April 29, 2019

Pääsiäinen vai helluntai?

Jotain kristittyjen rajoittuneisuudesta ja kypsymättömyydestä kertoo se, miten helposti ja jopa tarkoitushakuisesti hengellisyydessä painotetaan pelastushistorian eri puolia. On kristittyjä, joille pääsiäisen kärsimyshistoria on kristinuskon ehdoton ydin, jonka ympärille rakentuu koko kristinuskon historia ja sen koko tulkinta tuleville sukupolville.

On myös kristittyjä, joille helluntain kokemukset jumalallisena asioihin puuttumisena edustavat sellaista inputtia kristinuskon leviämisenä, että se ylivertaisuudessaan ohittaa kaiken muun hengellisessä elämässä. Pahimmillaan nämä kaksi koulukuntaa ovat valmiita turhentamaan toisen osapuolen painotukset joko ylihengellisenä hurmahenkisyytenä tai vastaavasti paikalleen jämähtäneenä aneemisuutena.

On kuitenkin väärin - ja lapsikin tämän ymmärtää - puhua näiden kahden välisestä erosta. David Wilkerson kirjoitti jossain siitä, miten meillä ei voisi olla mitään helluntaikokemusta (eikä näin ollen sitä "-laisuuttakaan") ilman pitkäperjantaita. Se on minusta hyvin sanottu periamerikkalaiselta helluntaipastorilta. Myös Simon Pietari, Joonan poika, muistuttaa tästä pelastushistoriallisesta tosiasiasta omassa helluntaisaarnassaan:

"Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme. Koska Hänet siis on korotettu Jumalan oikealle puolelle ja Hän on saanut Isältä lupauksen Pyhästä Hengestä, Hän on vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette." Apt. 2:32-33

Aivan kuten olemme tulleet Kristuksessa osalliseksi kaikista Hänen ristinkuolemansa siunauksista, samalla tavoin helluntain Hengen vuodatuksen seurauksena olemme tulleet osallisiksi kaikista Hengen siunauksista. Nyt kuka hyvänsä, joka janoaa, voi tulla ja juoda niin, ettei koskaan enää janoa. Sama Henki kirkastaa myös Jeesuksen ristintyön merkityksen meille, ei vain pelastumistamme, vaan myös opetuslapsen elämää varten. Kyse on siis kokonaispaketista, joka voidaan ottaa vastaan uskossa kuulemisella ja omistaa itselleen sydämen uskolla. Kyse on pelastuksesta, jossa nämä molemmat kirkkopyhät ovat sulassa sovussa.

Jos kuitenkin tätä opetusta tulisi jotenkin kontekstualisoida paremmin suomalaiseen tilanteeseemme sopivaksi, sanoisin sen näin:
  • Voi olla, että jossain päin maailmaa on kristittyjen keskuudessa olemassa huutava tarve syvemmälle opetukselle Jeesuksen rististä.
  • Luulen kuitenkin, että omassa tilanteessamme meidän on syytä korostaa aiempaa enemmän ylösnousemuksen riemuvoittoa ja helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen muuttavaa voimaa.


No comments:

Post a Comment