Olen tässä lueskellut Jukka Jämsénin kirjaa "Pelkkänä korvana" (Karas-Sana Oy, 2018), jossa hän käsittelee profetian lahjaa kutsumalla tätä "kuuntelevaksi rukoukseksi". En nyt sinänsä ota mitään kantaa tuon kutsumanimen ja termin käyttöön tai oikeellisuuteen. Viittaan vain erääseen kohtaan, joka kirvoitti minussa monenlaisia ajatuksia.
Jämsén toteaa (s. 127), miten armolahjat ilmenevät suhteissa - Jumalan ja ihmisen välisessä suhteessa ja ihmisten keskinäisissä suhteissa. Tämän pohjalta Jämsén sitten heittää ajatuksen, että kuuntelevasta rukouksesta voi päästä kunnolla perille vasta, kun on mukana seurakuntayhteydessä, jossa se toimii.
Mieleeni tuli ajatus, että pitäisikö ennemmin sanoa, että armolahjoista voi päästä kunnolla perille vasta sitten, kun on sisällä niissä ihmissuhteissa, joissa ne toimivat - ja jotka sitten muodostavat seurakunnan? Paavalin ajatus seurakunnasta Kristuksen ruumiina sopii hyvin tähän.
Jos kerran korostetaan uskoa suhteena ihmisen ja Jumalan välillä, niin ehkä sitten seurakuntaakin uskovien yhteisönä pitäisi kuvata ihmissuhteina ja niiden verkostona, joka on koolla aina silloin, kun nämä ihmiset ovat koolla tai muuten tekemisissä toistensa kanssa?
Eli sen sijaan, että seurakunta on jokin paikka (vrt. esim. sanonta "mennään seurakuntaan..." tai "seurakuntamme sijaitsee...", meidän tulisikin nähdä se aikana, jonka nämä ihmiset viettävät yhdessä. Seurakunta rakentuu ja kasvaa vain vuorovaikutuksen kautta. Näin ollen yhdessä vietetty aika on ratkaiseva resurssi, ei rakennukset tai muut aineelliset resurssit.
No, nämä nyt ovat näitä minun pohdiskelujani...
Nykyisin kuulen käytettävän puheessa sanaa seurakunta, kääntyy se minun mielessäni käsitteeksi: Kristuksen ruumis. Se taas herättää sarjan vaikkapa seuraavanlaisia kysymyksiä: - missä Kristuksen ruumiissa käyt? - mikä on Kristuksen ruumiisi osoite? - montako Kristuksen ruumista on paikkakunnallasi? - oletko suunnitellut vaihtavasi Kristuksen ruumista? - olisiko hgvä kuulua vaikkapa kahteen Kristuksen ruumiiseen? jne.Tätä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ja mitä pidemmälle jatkaa, sitä ilmeisemmäksi käy kuinka perusteellisesti tuo seurakunta käsite on irroitettu asiayhteydestään. Onko sitten ihme, ettei armolahjatkaan voi toimia Kristuksen todellisen ruumiin hyväksi kun ymmärrys seurakunnasta on näin hajalla?
ReplyDeleteKyllä. Kun Raamatun näkemykseen seurakunnasta menee vähänkään syvemmälle, herää tällaisia kysymyksiä. Kuten tiedät, olen itse (kuten ymmärtääkseni sinäkin) ratkaissut tämän problematiikan siten, että näen omalla kotipaikkakunnallani vain yhden hengellisen todellisuuden nimeltä seurakunta, joka on Kristuksen ruumis. Siihen kuuluu jäseniä eri nimiä kantavista yhteisöistä ja he ovat minun veljiäni ja sisariani Kristuksessa sillä yksinkertaisella periaatteella, että jokainen uudestisyntynyt Jumalan lapsi kuuluu jäsenenä tähän Kristuksen ruumiiseen. Käytännössä näen tämän ruumiin tilan ja tilanteen ei-toivottuna hajaannuksena, mutta se ei estä minua rakentamasta yhteyttä kaikkien Jumalan lasten kesken, pikemminkin se vain vahvistaa tätä halua.
ReplyDeletePOJAT! OLETTE YTIMESSÄ!
ReplyDelete