Monday, March 21, 2016

Muutos ja haaskaus

Muutos

Markuksen evankeliumin 14. luvun alussa kerrotaan siitä, miten Jeesus istuu aterialla Betaniassa Simonin luona, jota kutsutaan Spitaaliseksi. Todennäköisesti mies on eräs niistä, jotka Jeesus oli parantanut spitraalista. Mooseksen lain mukaisesti papeille näyttäydyttyään hän asettui asumaan taloonsa, joka hänellä oli ilmeisesti ollut omistuksessaan koko spitaalisen jaksonsa ajan. Joku toinen, ehkä joku sukulaisista, oli tuona tautiaikana isännöinyt taloa ja kun Simon oli todettu terveeksi hän palasi takaisin taloonsa.

Jumalan työ saa joskus aikaan vallankumouksellisia muutoksia kokonaisten yhteisöjen elämässä. Evankeliumi on siitä vaarallista räjähdysainetta, että et voi koskaan etukäteen ennakoida, missä sen vaikutukset järisyttävimmin tuntuvat. Kun joku ihminen parantuu, vapautuu ja uudistuu, sen vaikutukset ovat radikaalit, eivätkä ne rajoitu vain tuon yksityisen henkilön elämään. Ne vaikuttavat tavalla tai toisella koko yhteisön elämään.

Simonin ja hänen sukunsa kohdalla muutokset ovat saattaneet vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, valta-asetelmiin ja arvostuksiin. Hyljeksitty, jopa tuomittu ihminen saakin takaisin oman ihmisarvonsa ja asemansa yhteisössä ja sosiaalisten suhteiden verkostossa. Spitaalin poistuttua hän kykeneekin ja ennen kaikkea on oikeutettu ottamaan taas hallintaansa omaisuutensa. Joskus tämä saattaa merkitä jonkun toisen arvon alenemista muiden silmissä, jopa salaisen tai julkisen hyväksikäytön loppumista.

Jumalan muuttava työ asettaa aina asiat oikeille paikoilleen ja oikeisiin suhteisiin toisiinsa nähden. On yhteisön ja sen ihmisten vastuulla, miten tähän Jumalan armotytöhön suhtaudutaan. Jumalan silmissä merkittävintä oli se, että Simonin talosta saattoi tulla paikka, jossa Hänen Poikansa saattoi vierailla.


Haaskaus

Simonin taloon oli tullut myös nainen, jonka nimestä, henkilöstä ja historiasta emme tiedä mitään varmaa. Hänellä näyttää olleen vain yksi ainoa aikomus miksi tulla paikalle. Hänellä oli mukanaan alabasteripullo täynnä kallista ja hyväntuoksuista nardusöljyä. Pullo oli kallisarvoisuudestaan huolimatta kertakäyttöpullo, jonka tuotteen sai esille vain särkemällä sen. Kun tämä tapahtui voiteen suorastaan huumaava tuoksu täytti koko talon.

Tämän jälkeen mitään ei ollut enää tehtävissä. Koko kallisarvoinen öljy oli nyt käytettävä hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla ja näin nainen teki. Hän voiteli Jeesuksen pään tuolla nardusöljyllä. Teko oli suorastaan häkellyttävän intiimi, jonkun mielestä varmasti sopimatonkin. Jeesus ei kuitenkaan torjunut tekoa, eikä halveksinut sitä, vaan salli sen tapahtua. Kaiken päätyttyä Jeesus vielä sanoi, että missä ikinä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä nainen teki mainitsemaan hänen muistokseen.

Tämä on mielenkiintoista ja se liittyy nähdäkseni tähän haaskaukseen. Jotkut läsnäolijoista näet pitivät naisen tekoa varmasti sentimentaalisuutensa takia sopimattomana ja tunkeilevana, mutta myös tuhlauksena, jopa "haaskauksena". Paheksuvissa kommenteissa oli mukana aimo annos taloudellista hyötyajattelua. Kyseessä oli tavallisen miehen vuoden palkkaa vastaava summa. Kyllä mille ministrylle tahansa olisi kelvannut moinen summa - olihan kyse Herran työstä!

Kuitenkin juuri siinä, mitä ymmärtämättömät ja maalliset ihmiset kutsuivat haaskaukseksi, olikin kyse Jumalan valtakunnan kovasta ytimestä. Vai mitä sanotte Taivaallisesta Isästä, joka antaa rakkaan Poikansa tänne maan päälle, elämään ihmisenä, kuten kuka tahansa meistä (ainoa mitä uskontunnustus lausuu Jeesuksen maanpäällisistä 33 vuodesta on "...kärsi Pontius Pilatuksen aikana...") ja lopulta kuolemaan rikollisille tarkoitetun kuoleman meidän jokaisen syntien tähden? Ajallisesta, maallisesta ja materialistisesta vinkkelistä katsottuna koko Jeesuksen elämä oli yhtä isoa haaskausta. Vasta tästä perspektiivistä naisen hämmentävä teko asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.

Jumalan valtakunta on sekä pyhän haaskauksen että pyhän huolettomuuden valtakunta. "Älkää murehtiko mitä söisitte ..."



No comments:

Post a Comment