Läheisyysperiaate

Sinulle, joka pähkäilet mielessäsi mikä on Jumalan tahto elämässäsi: lue Miika 6:8.

"Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä on hyvää. 

Mitä muuta Herra sinulta vaatii, 

kuin että teet sitä, mikä on oikein, 

rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalan edessä?"

Kun mietin omaa vaellustani viimeisen vuoden ajalta, huomaan Herran toistuvasti muistuttaneen minua pitämään erityistä huolta lähimmistä ihmissuhteistani. Tärkeimmät vastuuni ovat lähelläni ja niistä minun on erityisesti huolehdittava. Olen entistäkin ihastuneempi Neil Colen kirjassaan Orgaaninen seurakunta (Itätuuli-kustannus, 2007) esittämään periaateeseen siitä, että se, mikä toimii hyvin pienessä mittakaavassa, toimii hyvin suuremmassakin - mutta ei koskaan päinvastoin. 

Tämä on eräs tärkeimpiä hengellisen elämän periaatteita, mutta niin helposti monet meistä hukkaavat sen. Et voi rakentaa suurta liikettä sellaisten periaatteiden varaan, jotka eivät ensin (koetellusti ja todistetusti) toimi pienemmässä lähiyhteisössä. Paavali asettaa erääksi tärkeäksi kriteeriksi seurakunnan kaitsijalle sen, että hän ensin huolehtii oikein lähimmistä ihmissuhteistaan (so. perheestään) ja niihin liittyvistä vastuistaan.

On siis olemassa pyhä, raamatullinen subsidiariteettiperiaate. Ehkä meidänkin olisi parempi alkaa hahmottamaan ajatusta seurakunnasta tämän läheisyysperiaatteen kautta. Uusi testamentti nimittäin tekee niin. Se ei puhu seurakunnasta tunnustuskuntapohjaisesti - paitsi tietysti yhden ainoan Kristuksen ruumiin yhteyden ymmärtämisen kautta. Sensijaan seurakunnasta puhutaan "Jumalan perheväkenä" (Ef. 2:19).

-------

”Subsidiariteetin perusajatuksena on se, että pienet yksiköt ovat jossain mielessä jo luonnonoikeudellisesti paremmin soveltuvia hoitamaan niille sopivia erityistehtäviä kuin kokonaisvaltio.” Risto Saarinen, Johdatus ekumeniikkaan (Kirjaneliö, 1994, s. 202).