Se, että minulla on selkeät tavoitteet elämälleni ja raamatulliset arvot ja normit ohjaamassa niitä, ei vielä riitä. Jeesus sanoo, että jos meidän vanhurskautemme ei ole jotain paljon enemmän kuin vain kirjanoppineiden ja fariseusten hurskaus, niin me emme peri taivasten valtakuntaa. Tarvitaan siis paljon enemmän kuin vain väärin tekemisen välttämistä. On syytä harjoittaa asioiden tekemistä oikein. Tarvitaan persoonan ja luonteen muokkaamista. Tämä synnyttää hyveitä, jotka ovat käytännöllisiä.
Luonteenmuokkaus siis synnyttää hyveitä. Hyveet ovat ihailtavia luonteenpiirteitä , jotka ovat harjoituksen tulosta. Ne ovat myös osoitusta moraalisesta elämästä. Raamatulliset hyveet ovat hyvin lausuttu ääneen Jeesuksen Vuorisaarnassa, mikä ei ole sen enempää kovaa lakijulistusta kuin yhteiskunnallisen elämän ihannekuvaustakaan. Kyse on yksinkertaisesti taivaan valtakunnan kansalaisen elämästä. (Vrt. autuaaksijulistukset Matt. 5. luvussa.) Näiden hyveiden vaikutukset ovat samanlaiset kuin suolan, valon tai hapatteen. Ei ole ollut mikään ihme, jos alkukristittyjen käytännön elämä herätti omana aikanaan ihmetystä, jopa närkästystä antiikin hellenismin kulttuurisessa ympäristössä.
Kun ajattelemme tältä pohjalta uusien valtakunnan työntekijöiden koulutusta, niin paljon tärkeämpää kuin kouluttaa akateemisia tutkijoita on harjoittaa luonteen ja persoonan muokkausta. Hengellisen työn kannalta valmennus ajaa aina metodiopin ohi. Teoriaa tärkeämpi on tarina, sillä tarinan kautta opimme siitä, miten joku on omilla valinnoillaan ja ratkaisuillaan kulkenut tietään tähän päivään asti. Ilman omakohtaisuutta - "multaa kynsien alla" - tarina ei ole uskottava. Sitä kautta opimme paremmin ymmärtämään luonnetta ja miten se on syntynyt. Uusitestamentillinen opetus ja kasvatus tulevat aina mallioppimisen kautta.
No comments:
Post a Comment