Huomaan aina uudestaan palaavani siihen ajtukseen, jonka Francis A. Schaeffer esitti kirjassaan Pako järjestä joskus 70-luvun alussa. Hän puhui siitä erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa havaitsemastaan ilmiöstä, jossa nimi Jeesus irroitetaan tuon sanan todellisesta sisällöstä. Schaeffer ymmärsi tämän sisällön tarkoittavan sitä, mitä Raamattu sanoo. Hänelle se oli sitä, mitä Jeesus on sanonut.
Itse huomaan ympärilläni yhä enemmän nuoria kristittyjä, jotka eivät ole historiallis-kriittisen koulukunnan kannattajia, mutta jotka huolestuneina kysyvät minulta, että tarkoitanko todellakin vakavissani, että koko Raamattu olisi yhtä kuin mitä Jeesus sanoo?
Schaeffer näki profeetallisesti jo tuolloin, 60-70-lukujen vaihteessa länsimaisessa, evankelikaalissakin kristillisyydessä merkkejä siitä, miten sana Jeesus irroitetaan irti siitä, mitä Hän on sanonut. Hän mainitsee eräänä esimerkkinä sen, miten jonkun mielestä voi olla jeesusmaista maata toisen kanssa ilman sen suurempia sitoumuksia tai omantunnontuskia. Kun kaiken mittariksi laitetaan epämääräisesti määrotelty termi "rakkaus", synnytetäänkin jotain ihan muuta.
Hän kertoo pohtineensa usein sanan "antikristus" merkitystä. Etuliitteellä "anti-" on kieliopin mukaan kaksi merkitystä. Se voi tarkoittaa joko jotain vastaan olemista tai jonkun tilalle tulemista. Antikristus voi siis olla vastakristus tai sijaiskristus. Pahin skenaario lienee se, että se sisältää nuo molemmat merkitykset. Niinpä puhuessamme Kristuksesta meidän on aina pidettävä kiinni tuon meille niin rakkaan sanan merkityksen yhtäpitävyydestä Raamatun ilmoituksen kanssa.
"Uuden Jumalaa rakastavan sukupolven" tunnistaa siitä, että sille rakkaus Jumalaan on sitä, että se pitää Hänen käskynsä.
No comments:
Post a Comment