Rohkaisun voimasta

Olimme pari viikkoa sitten Kari ja Terttu Törmän Elonkorjuujuhlissa. Vieraita oli paikalla yli kolmesataa. Kari on vahvasti apostolinen hahmo Suomen hengellisessä kentässä ja ollut mukana synnyttämässä tai tuomassa Suomeen OPKO:a, NMKY:n johtajuusseminaareja ja avioliittotyötä, OM:a ja Missionuoria, Seurakunnan kasvua ja nyt viimeksi orghaanista kotiseurakuntaliikettä (vain tärkeimmät mainitakseni). Hän halusi oman kertomansa mukaan juhlien kautta osaltaan edistää "rohkaisun kulttuurin" syntymistä. Niinpä juhlissa saivat puheenvuoron monet eri hengellisen elämän alueilla toimineet miehet ja naiset.

Emme useinkaan pysähdy miettimään, mikä voima rohkaisulla, rohkaisevalla sanalla, katseella tai teolla voi olla ihmisen elämässä.

Kun Paavali ja Barnabas menivät synagoogaan, heiltä pyydettiin "kehotuksen sanoja", mikä voidaan hyvin kääntää tarkoittamaan kehotusta ja rohkaisua. Samoin kerrotaan Antiokian seurakunnassa vierailleista Juudaksesta ja Silaasta, jotka olivat profeettoja, että nämä "kehottivat (rohkaisivat) veljiä monin sanoin ja vahvistivat heitä".

Kun ajatellaan Barnabaan vaikutusta Paavaliin, jonka vaikutuksen kaikki hyvin tunnemme, niin juuri hänen nimensä tarkoitti "(profeetallisen) kehotuksen, rohkaisun poikaa". Apostolit olivat antaneet hänelle tuon kutsumanimen, koska olivat tunnistaneet hänessä tsempparin, kehottajan ja rohkaisijan. Tällä nimeämisellä oli varmasti myös Barnabasta itseään vahvistava ja rohkaiseva vaikutus.

Lopulta kaikki tämä puhe rohkaisusta johtaa Pyhään Henkeen, joka Jeesuksen lupauksen mukaan itse on tuo Parakleetos, Toinen Puolustaja (kun Ensimmäinen on Jeesus), Kehottaja, Rohkaisija. Hän itse on kaiken rohkaisun alkulähde.

Mistä itse olen rohkaistunut viime aikoina? Pari esimerkkiä nuoremmista veljistäni omasta kotikaupungistani. Ajatellaanpa kristittyä, joka haluaa tuoda lahjansa Jumalan käyttöön ja palvella niillä seurakuntaa. Tai jotain toista, joka kutsuu ystäviään kotiinsa tutkimaan Jumalan sanaa. Jumala siunaa tällaisen toiminnan ja sen takana olevan asenteen. Samalla nämä esimerkit toimivat rohkaisuina minulle itselleni ja muille.

Niinpä älkööt nuoremmat pelätkö ottaa vastuuta asioista, ihmisistä ja tulevaisuudesta. Emme saa pelätä virheiden tekemistä niin paljon, että olemme tekemättä mitään. Liian monen seurakunnan tai järjestön toiminta on tyssännyt siihen, että pelätään olla aloitteellisia ja lähteä liikkeelle. Tarvitsemme enemmän rohkaisun kulttuuria.