Thursday, May 01, 2014

Radikaaliudesta

Eräs maailman turhimmista juhlista on mielestäni vappu. Muinoin vappukin oli radikaalien juhla, jolloin sanan säilä heilui milloin oikealle ja milloin vasemmalle, ja milloin mistäkin syystä. Nykyään voi aika hyvin eksyä mihin hyvänsä vapputilaisuuteen, eikä huomaa mitään eroa. Konsensuksen ottaessa vallan ja kaiken suvaitsevaisuuden nimiin vannovasta valtionuskonnosta tultua hallitseva hegemonia aito radikaalius on kuollut.

Kristillisissä piireissä radikaalius näkyy useimmiten myös tämän maailmanajan mittareilla; uhmakkuutena, huomiota herättävänä käytöksenä sekä muodikkaana tapana pyrkiä kyseenalaistamaan kaikki. Jälkimoderni aika kun ei halua kunnioittaa mitään pyhää itsestäänselvyytenä.

Miten kristillisyys voisi olla radikaalia? Voisiko siihen löytyä mitään muita kanavia kuin nuo iänikuiset tämän ajan apinoinnit, joissa puhtaasti ulkoisilla ja kehällisillä jutuilla pyritetään korostamaan radikaaliuttamme? Entä tarvitsisiko kristillisyyden sitten olla radikaalia? Eikö meidän tehtävämme kunnon kristillisinä veronmaksajina olekin vain yrittää parhaamme mukaan tehdä tästä maailmasta parempi paikka elää? Useimmiten länsimainen kristillisyys on syönyt tämän agendan kuorineen ja päivineen. Viimeinen asia, joka tulee mieleemme on yrittää keinuttaa venettä.

Ilmoitan jo keskustelun tässä vaiheessa, että minulle ei tällainen agenda riitä. Tippaakaan häpeilemättä voin sanoa, että ei se riitä Jumalan ilmoituksellekaan. Meidän missiomme henkilökohtaisen Jeesus-suhteen omaavina kristittyinä on paljon suurempi.

Itse asiassa nykypäivänä radikaaliuteen riittää hyvin se, että seuraa Jeesusta ja elää sen mukaan mitä Hän on käskenyt - eikä laita päätä pensaaseen. Sellaisessa vastavirtaan uimisessa on radikaaliutta ihan kylliksi (ainakin noin ensin alkuun). Hänen seuraamisensa on nimittäin jännittävä ja vaarallinen seikkailu. Meille on vain muodostunut typerä tapa puhua Jeesuksen seuraamisesta jonakin raskassoutuisena, ikävystyttävänä ja turvallisena tapana viettää maanpäällinen elämä tyyliin "jossainhan sekin vain on lusittava".

Tosiasiassa aito kristillisyys Jeesuksen seuraamisena ei ole milloinkaan valinnut helppoa tietä tai taipunut sovinnaisuuksien edessä. Kristuksen seurakunta ei ole milloinkaan pyrkinyt asialliseen käytökseen tai poliittiseen korrektiuteen. Jälkimodernissa tilanteessa seisoa Jumalan Sanan pohjalla on juuri radikaalia. Radikaali tarkoittaa nimittäin juurille paluuta. Näin meidänkin tulisi tehdä; palata juurillemme. Kyse on paluusta koko kristillisen ajattelun, teologian ja sitä kautta myös kulttuurimme juurille.


No comments:

Post a Comment