Totta on, että trinitaarista teologiaa eli oppia kolminaisuudesta ei sellaisenaan löydä Raamatusta, sen ilmenemismuodot sensijaan kyllä. Kun kysymme millaisena Jumala ilmoittaa itsensä Raamatussa, löydämme sieltä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen - emme esim. vettä, äitiä tai leijonaa. On sanottu, että jos haluat nähdä Kolminaisuuden, niin mene Joradanille. Tällä luonnollisesti viitataan evankeliumien alkuluvuissa kerrottuun Jeesuksen kasteeseen.
Kun Jumala ilmoittaa itsensä, Hän ilmoittaa itsensä oman itsensä kautta ja silloin Hän ilmoittaa itsensä. Tässä Karl Barthin ajatuksessa on syvä viisaus. Barth vierasti persoona-termin käyttöä ja puhui mieluummin Jumalan olemisen muodosta. Käytännössä siis Jumala ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle nimenomaan Jeesuksen kautta, josta Pyhä Henki todistaa ja jota Henki kirkastaa. Ehkä onkin siis parempi puhua muuttumattomista tavoista identifioida elävä Jumala. Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole vaihdettavissa olevia symboleita tai nimityksiä, vaan erisnimiä, joista luopuminen - ja siirtyminen puhumaan esim. feminiinisestä Äiti-Jumalasta - johtaa poikkeamiseen pois Raamatusta. Näiden erisnimien - Isä, Poika ja Pyhä Henki - takana ei nimittäin ole mitään muuta "jumalaa" Jumalan takana, vaan tällaisena Jumala ilmoittaa itsensä. Kyse ei myöskään ole vain siitä, että Jumala nyt vain haluaa (ikään kuin "sattumalta" tai "kulttuurisesti relevantilla tavalla") ilmoittaa itsensä näin, vaan sellainen Hän on.
Se, että se monelle tavalliselle kristitylle (tai juutalaiselle) kolminaisuusoppi on vaikeaselkoinen mysteeri tai että moni teologi kokee sen äärellä turhautumista, ei tee siitä sen epäraamatullisempaa. Ehkä meidän on hyvä hyväksyä se, että on olemassa uskomisen arvoisia totuuksia, vaikka ne eivät olisikaan välittömästi käytäntöön sovellettavissa. Kuitenkin kolminaisuusopista löytyy myös hyvin käytännöllinen näkökulma ajatellen niin oppia ihmisestä kuin oppia seurakunnastakin ja sen luonteesta ja toiminnasta.
Käsite, jolla varhaisen seurakunnan ja myöhemmin etenkin idän kirkon teologiassa kuvattiin jumalallista elämää, on koinonia. Termillä on monta käännösvastinetta: yhteys, yhteenkuuluvuus, keskinäinen jakaminen, yhteisöllisyys. Tältä pohjalta kreikkalainen metropoliitta John Zizioulas (v. 1985) puhuu koinoniasta Jumalan olemassaolon ensisijaisena olomuotona. Jumala itse - Isä, Poika ja Pyhä Henki - on koinonia, yhteisö. Toisin sanoen kolminaisuus ei suinkaan ole jokin jälkeenpäin tehty lisäys yksijumalaisuuteen, vaan nimenomaan Jumalan ilmoitukseen perustuva ensisijainen väite Jumalasta. Näinhän Uusi testamentti näyttää asian ymmärtävän puhuessaan Vanhassa testamentissa ilmoitetusta Jumalasta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.
Tältä pohjalta näemme myös, miten seurakunnan tulee elää ja toimia - tai miten se elää ja toimii Hengen vaikutuksesta. Zizioulaksen jatkoväite nimittäin on, että yhteisöllisyys ja vuorovaikutuksellisuus määrittelevät kaikkea persoonallista olemista. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi tässäkin suhteessa. Ero postmodernin yksilökeskeisyyden ja elävän persoonallisuuden välillä tulee selväksi; edellinen edustaa eristäytyneisyyttä ja vajavaisuutta, jälkimmäinen taas todellista olemisen muotoa. Zizisoulaksen mukaan kristityksi tuleminen merkitsee siirtymistä "biologisesta individualismista" "ekklesiaaliseen persoonalliseen elämään". Seurakunta on persoonien yhteys, koska siinä persoonat ovat suhteessa Jumalaan ja toisiinsa.
Tämä näkemys perustuu vahvasti raamatulliseen kuvaan Jumalasta Kolmiyhteytenä, jonka Persoonat ovat aktiivisessa ja rakastavassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Se myös haastaa terveellä tavalla niin messiaskompleksisen "minä yksin olen valittu pyhä jäännös"-hypetyksen kuin "metsä on kirkkoni, jossa yksin uskon niin kuin haluan, enkä niinkuin kirkko tai Raamattu opettaa"-ajattelun. Se tuo syvällisellä tavalla esille raamatullisen idean seurakunnasta Kristuksen ruumiina, jonka jäseniä olemme ja jossa yhteydessä myös elämme, jopa niin että olemme syvästi riippuvaisia toisistamme.
------------
Modernin teologian suuntauksia (toim. Olli-Pekka Vainio ja Lauri Kemppainen), s. 84 Veli-Matti Kärkkäisen artikkeli Trinitaarinen teologia
Näkökulma: Raamatun kirjoituksista löytyy Jumala, joka on Isä ja hänen Poikansa Jeesus ja Pyhä Henki, jota sanotaan myös Jumalan Hengeksi. Jumala on Henki, sanoi Jeesus. Pyhää Henkeä sanotaan myös Jeesuksen Hengeksi. Tässä on osa siitä, mitä Raamatussa kerrotaan Jumalan olemuksesta. Tässä näkyy heprealainen ajattelu, jollaisena Jumala itsekin ilmoitti itsensä. Historiallinen fakta on, että myöhemmin näistä ja muistakin aineksista muotoiltiin (formaloitiin) kolminaisuusoppi. Siinä näkyy kreikkalainen (ja nykylänsimainen) ajattelu.
ReplyDeleteRaamatussa ja luomakunnassa näkyy molemmissa Jumalan käden jälki. Kummassakaan ei ole kreikkalaista kaavamaisuutta niin, että yhdessä paikassa maapallolla olisi makea vesi, toisessa paikassa suola, toisessa lehtipuut, toisessa linnut jne. Nämä elementit on siroteltu ympäriinsä. Myöskään Raamatusta ei löydy yhdestä paikasta systemaattista opetusta esim. rukouksesta ja toisesta paikasta kaavaa Jumalan olemuksesta, vaan kaikki on siroteltu välille 1.Moos - Ilmestyskirja.
Kun Raamatun opetus puristetaan kaavaksi, se voi sisältää oikeita asioita, mutta kaavalla tehdään aina väkivaltaa Jumalan Hengen antamalle, Raamattuun kirjoitetulle opetukselle. Opetus Jumalasta ei ole tarkoitettu sellaiseksi, että ihminen voisi sillä määritellä Jumalan, vaan että ihminen eläisi hänen yhteydessään ja olisi osallinen hänen elämästään. Määrittelemällä kohteet ihminen ottaa ne hallintaansa, asettaa mikroskooppiin ja tutkii niitä ylhäältä päin. Tämä on nykylänsimaista ajattelua.
Jumalan valtakuntaan ei pääse tiedemiehen asenteella, vaan ainoastaan lapsen asenteella. Lapsi ei pyri määrittelemään tyhjentävästi ja tekemään siitä yleispätevää kaavaa, vaan hän yksinkertaisesti elää ja nauttii hyvistä asioista. Lapsi tietää, että moni asia on häntä suurempi ja hän hyväksyy sen.
Olen tullut loppupäätelmään, että en halua formaloida oppia kreikkalaisittain, vaan ennemmin annan Jumalan formatoida ne ajattelumallini, jotka ovat rakentuneet aivojeni kiintolevylle tässä tämän ajan kulttuurissa. Asentakoon hän uuden käyttöjärjestelmän ja installoikoon vanhojen sovellusteni tilalle omat ohjelmansa.
Kari Kngshrj