Edelliseen postaukseeni viitaten, seurakunta ei siis ala tilojen vuokraamisesta, perustamiskokouksen pitämisestä tai työntekijän valinnasta. Seurakunta alkaa aina pelloilta, työkentältä ja sadonkorjuusta, ei ladosta, eikä vilja-aitasta. (Matt. 9:37-38)
Jumala kasvattaa valtakuntaansa (yli)luonnollisella tavalla. Jeesuksen vertauksessa siemenen kylvämisestä (Mar. 4:26-29) sen kasvu tapahtuu itsestään, kreikan kielen ilmaisun mukaan itse asiassa "automaattisesti". Kylvön ja korjuun välillä ei suoriteta yhtään hoito- tai kasvutoimenpidettä. Huomio ei tässä kiinnity viljelijän työhn ja vaivannnäköön, vaan enemmän hänen toimettomuuteensa. Ole siis äärimmäisen tarkka siinä, mitä kylvät ympärillesi!
Mutta vaikka viljelijän ei tarvitse tehdä työtä, vaatii vilja kasvaakseen ja sato kypsyäkseen tietyn ajan. Viljelijä joutuu odottamaan määräajan täytttymistä.Kuitenkaan ei viljelijän toimettomuus ole laiskuutta, vaan heti kun hedelmä sen sallii, hän ryhtyy toimeen, mutta ei ennen. satoa turmelematta ei voida toimia liian aikaisin.
Niinpä taidamme nytkin Suomessa elää tilanteessa, jossa odotamme sadon kypsymistä. Mutta millaisen? Sadonkorjuun aika kuitenkin on edessä, se on varma, koska se on Jumalan säätämä elämän ja kasvun laki.
Niin Raamatun alussa luomiskertomuksessa, kuin Apostolien tekojenkin alussa, kun Jeesus käskee opetuslapsiaan odottamaan Pyhän Hengen vuodattamista, näemme tämän Jumalan säätämän kasvun lain. "Lisääntykää ja täyttäkää maa... alkaen Jerusalemista, Juudeaan ja Samariaan ja aina maan ääriin saakka."
Tämän tähden kaikki Raamatun vertauskuvat seurakunnasta ovat eläviä. Seurakunta on pyhä yhteisö, ei pyhä laitos, rakennus tai toimitus. Seurakunta on ruumis, ei organisaatio.
On siis olemassa eräänlainen "taivaallinen desentralisaatio" lisääntyä ja täyttää maa, tehdä kaikki kansat opetuslapsiksi alkaen omilta himahoodeilta ja ulottuen aina maan ääriin saakka. Ihmisen luonnollinen ajatus on keskittää kaikki voimansa yhteen ja rakentaa niin korkea torni, että sen huippu ulottuu aina taivaaseen asti ja joka näin on jopa omistettu taivaalle.
Ihminen on nykytilassaan luonnoltaan syntiin langennut niin esi-isiensä lankeemuksen, kuin oman synnillisen verenperintönsä ja omien väärien valintojensa perusteella. Näin ollen kaikki ihmisen luonnollinen uskonnollisuuskin - sai se aikaan miten inhimillisesti katsoen hyviä ilmauksia tässä ajassa hyvänsä - on alkuperältään ja luonteeltaan syntiin langennutta.
Tämä on tärkeää sanoa ääneen, ettei tässä tule väärinkäsityksiä. Vain Jumala antaa Henkensä kautta uuden elämän ja aidon kasvun. Seurakunta on luomutuote, ei vakuumiin tyhjiöpakattu, firman copyraitilla varustettu teollinen einesvalmiste. Sen perusolemukseen kuuluu kasvu, lisääntyminen - ei kuitenkaan hierarkkisesti ylöspäin, vaan levittäytymällä, laajenemalla ja lisääntymällä moninkertaisesti.
Jumala ei näet asu ihmiskäsin rakennetuissa temppeleissä. Jumala haluaa asua Henkensä kautta ihmisen sydämessä. Tältä pohjalta ymmärrämme tulevamme osaksi Hänen temppeliään, jäseniksi Hänen ruumiiseensa ja Hänen kansakseen, Hänen heimolaisikseen ja Hänen papeiksiin.
No comments:
Post a Comment