"Mithrandir, why the Halfling?"

Käytiin sitten joulun aikaan porukalla katsomassa Hobbitti, eikä se nyt mikään pettymys ollut. Ymmärrän kyllä monien ihmettelyn, miten siitä saadaan väännettyä trilogia, mutta elokuvana se oli kyllä loistava seikkailueepos. Ja mitä pituuteen tulee, niin saa nähdä kuinka monta osaa tulee Silmarillionista...

Eräs pysäyttävimpiä hetkiä itselleni tuossa leffassa olivat nuo yllekirjoitetut Galadrielin sanat. Niin, Gandalf tosiaan, miksi ihmeessä Puolituinen?

Minulle itselleni Gandalf (tai Mithrandir) on kaikkein mielenkiintoisin hahmo tolkienlaisessa henkilögalleriassa. J.R.R. Tolkienilta löytyvät niin perinteiset hyvän ja pahan ilmentymät, haltijat ja örkit, kuin barbaariset idän ihmiset sekä keskiaikaisen ritari-ihanteen ruumiillistumat Rohganista ja Gondorista jne. Mutta häneltä löytyvät myös nämä kaikkein epätodennäköisimmät sankarihahmot, puolituiset eli hobbitit (tai hoppelit, niinkuin heitä ensimmäisessä Lohikäärmevuoren suomennoksessa v. 1973 mainittiin). Näiden pienikokoisten maalaisten sankarinominaisuuksista kuin myös historiallisista esikuvista englantilaisessa maalais- ja sielunmaisemassa on puhuttu ja kirjoitettu paljon, eikä siitä nyt sitten sen enempää (so far).

Mutta Gandalf. Tuo mielenkiintoinen ja iätön, ajaton hahmo, jonka "velho"-nimitystä tiedän monien hurskaiden ja oikeaoppisten kristittyjen arkailevan. (Tosin, mehän emme tiedä, millaisia konnotaatioita tuolla sanalla keskimaalaisessa kontekstissa on. Heiltä kun puuttuu kokonaan monelle meistä ominainen länsimainen herätyskristillinen esiymmärrys.) Gandalf on  Keski-Maan eri aikakaudet suvereenisti ylittävä maiar, tunnetuin Manwën ja Vardan hahmoista. Hobbitissa hän näyttäytyy huomattavasti leppoisampana, kuin mitä hän sitten on Taru Sormusten Herrasta-trilogiassa, jossa hän on koko maailman kohtalosta huolta kantava ja raskaasti kulkeva, suorastaan apokalyptinen hahmo.

Gandalf on selvästi kuninkaantekijä. Se on hänen kutsunsa ja tehtävänsä - lisättynä sillä, että hän asettaa asiat oikeille paikoilleen. Hän on se, joka kehottaa Aragornia hylkäämään pohjoisen samoojan asun ja osan ja tulemaan siksi, mikä hän todellisuudessa on eli Gondorin laillinen ja täysivaltainen kruununperijä. Hän on myös se, joka tuo näyttämölle kääpiöiden kuninkaanpojan Thorin Tammikilven. Ja hän myös vapauttaa Rohanin kuningas Theodenin Sarumanin vallasta ja palauttaa hänen kuninkuutensa.

Gandalf on myös se, joka liittää eri ihmiset (ja muut) toisiinsa. Hän esittelee heidät toisilleen, luo yhteyksiä eri tahojen välille, etsii ja tutkii vanhoja asioita, joita nykypäivän todellisuudessa elävät eivät enää tunne. Hän on kokoava, rauhoittava persoona, joka kykenee rakentamaan siltoja keskenään kinastelevien, jopa vihamielisten tahojen välille. Hän ei välttämättä itse ole aina etusijalla tai tapahtumien keskipisteessä, mutta hänen kauttaan tapahtuu kaikki se vapauttava, valtuuttava ja voimaannuttava (kristillistä terminologiaa käyttääkseni) toiminta, joka saa ihmiset toimimaan uudella tavalla ja joka aikaansaa asioita tapahtumaan.

Sanalla sanoen (ja jatkaen tätä jo aloittamaani kristillis-raamatullisen terminologian käyttöä), Gandalf on apostolinen hahmo. Tämän tähden hän kiinnostaa minua johtajuuden tyyppinä. Luulen, että jatkan hänen tutkimistaan hankkimalla Harri V. Hietikon tohtorin väitöskirjaan perustuvan kirjan Management by Sauron - Sormusten Herran johtamisopas (Jyväskylä, 2010, Atena). Palataan sitten vielä tähän aiheeseen.

Mutta niin... Mithrandir, miksi ihmeessä Puolituinen? Siihenkin lienee syytä palata tarkemmin myöhemmin.