Niinpä Virtanenkin oli esitellyt itsensä "Jeesuksen opetuslapseksi", josta hän oitis oli saanut pyyhkeitä eräältä vapaan suunnan pastorilta (mikä oli sinänsä yllättävää). Virtanen kun oli tämän pastorin mukaan "liikkeellä hämärän mandaatilla".
Mutta lisää seurasi. Virtanen esitteli oman taustayhteisönsä - kirkkokuntiin kuulumattoman kotiseurakunnan - johon sitten monet sangen negatiivisesti reagoivat. Oikeaoppisten teologiveljien puhdasotsaiset rypyt vain syvenivät kun he kuuntelivat huolestuneena pää kallellaan tätä onnetonta Virtasta, joka näytti kaivamalla kaivavan verta nenästään. Vaaralliset harhaopit ja muut humputukset kun niin nopeasti levisivät tällaisten "villien kotiryhmien" kautta. Virtanen siihen, että kuinka paljon väkeä puhuja ajatteli kuuluvan tällaiseen "villiin kotiryhmään"? Vastaukseksi tuli 15-20 (mikä olikin aika lähellä totuutta), jolloin Virtanen totesi mahdollisen harhan leviämisen rajoittuvan silloin tähän määrään onnettomia sieluja.
- Eikö niin? Virtanen kysyi saaden vastaansa täydellisen hiljaisuuden.
Sitten Virtanen kävi vastahyökkäykseen ja kysyi kuinka paljon jäseniä olikaan valtiokirkon piirissä ja millaisia olivat ne opit tai "teologiset keskustelunavaukset", kuten termi kuului, joita sieltä päin oli viime aikoina tehty? Eli mitä kautta ja miten nopeasti nämä paljon puhutut "harhat" nyt sitten loppujen lopuksi levisivätkään?
Tätä seurasi kiusaantunut hiljaisuus, jonka eräs Virtaseen sinänsä myötämielisesti (näin hän ainakin oletti) suhtautuva pastori keskeytti hymistelemällä jotain siitä, miten "Herra on suuri niin Israelissa kuin Israelin ulkopuolellakin". Virtanen ei ollut varsinaisesti mikään ilonpilaaja, mutta totuuden nimessä hänen oli nyt pakko kysyä tarkentava kysymys puhujalta, ajatteliko tämä Virtasen olevan jotenkin "Jumalan Israelin" ulkopuolella, kun ei kuulunut mihinkään kirkkokuntaan?
- Eikö uuden liiton Israeliin kuitenkin kuuluta sydämen ympärileikkauksen Hengessä kautta, eikä niinkään jonkun yhteisön ulkonaisen jäsenyyden kautta? Virtanen vielä varmemmaksi vakuudeksi kysyi.
Taas oli vastauksena kiusaantunut hiljaisuus.
Ruokajonossa Virtanen sitten kuunteli erästä jo pitempään tuntemaansa teologiveljeä, joka luottamuksella kertoi jättäneensä entisen yhteisönsä, jonka oli kokenut liian ahdasmieliseksi. Tässä yhteisössä kun oli vallalla - puhujan mukaan - vain yksi ainoa yleisesti hyväksytty raamatuntulkinta, johon pitäytyvät olivat automaattisesti sekä oikeassa että taivastiellä, mutta josta luoppuvat olivat tyhmiä ja oikeauskoisia vainoavia. Vaikka Virtanen monessa kohtaa allekirjoittikin tuon yhteisöllisen kritiikin, hän - sitä suuremmalla syyllä - mietti huolestuneena, miten paljon helpompaa oli jättää jokin -laisuus. Paljon vaikeampaa kun oli se, että tuo -laisuus jättäisi minut.
Kiitos Timo hyvästä blogitekstistä. Se oli tärkeä mulle. Jukkis Vehkala.
ReplyDeleteVallitsevan järjestelmän (olipa se poliittinen, uskonnollinen, urheiluun tai kulttuuriin liittyvä)kyseenalaiseksi asettavat ovat aina häiriköitä.
ReplyDeleteToisinajattelijat leimataan helposti "hämärän mandaatilla" liikkuviksi, mikä sinänsä on ymmärrettävää ja sangen luonnollista. Niinhän me useimmat henkilökohtaisessakin elämässä teemme, kun vastaan tulee oman elämän piirin solzhenitsyn.
Arto Halosen dokumentti Sinivalkoinen valhe on ravistellut suomalaista huippu-urheilua. Kielletään järjestelmällinen doping, myönnetään jotkut yksityistapaukset menneisyydessä ja sitten vannotaan nykyisen järjestelmän puhtautta.
Perussuomalaiset aiheuttivat jytkyllään kaaoksen suomalaiseen poliittiseen kenttään. Muiden puolueiden on ollut vaikea sopeutua soinilaisiin.
Kirkkopolitiikassa helluntailaisuuden rantautuminen Suomeen viime vuosisadan alkupuolella aiheutti ison hytkyn luterilaisessa laivassa. Vuosikymmeniä myöhemmin torontolaisuuden nimellä maahamme rantautunut karismaattinen liikehdintä ravisteli puolestaan vakiintunutta helluntailiikettä. Viimeisen vuosikymmenen aikana päätään nostanut kotiseurakuntien verkosto on liian järjestäytymätön uskonnolliselle järjestelmälle. Siitä ei saa kiinni (eivät piispat eivätkä vainoojat) ja sieltä on vaikea tavoittaa valtuutettua edustajaa numerotiedustelun kauttta. Se on kuin Al-Gaida.
Kysymys on vallitsevan järjestelmän kannalta pohjimmiltaan lokeroimisesta. Silloin kun lokerointi onnistuu, on kaikki hyvin. Mutta jos se ei onnistu, niin järjestelmä on pulassa. Ja reagoi useimmitan vihamielisesti.
Radikaalien toisniajattelijoiden uskottavuuden mittari on siinä, pystyvätkö he rakentamaan jotain uutta ja kestävää, vai jääkö uho vain sanoihin ja olemassaolevan järjestelmän heikkojen kohtien penkomiseen.
Edellisen sukupolven radikaalit ovat yleensä seuraavan - heihin sopeutumattoman - sukupolven korttelipoliiseja.
Mies voi jättää -laisuudeen, mutta -laisuus ei jätä miestä? ;)
ReplyDeletepast0r1lle:
ReplyDeleteEi näin, vaan sanatarkka lainaus: "Paljon vaikeampaa kun oli se, että tuo -laisuus jättäisi minut."
Terv. Nimimerkki "Kokemus puhuu" ;)