Puolesta ja vastaan rukoileminen

"...jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, 
pitivät vanhurskautta voimassa, 
saivat kokea lupausten toteutumista, 
tukkivat jalopeurain kidat, 
sammuttivat tulen voiman, 
pääsivät miekanteriä pakoon, 
voimistuivat heikkoudesta, 
tulivat väkeviksi sodassa, 
ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot." 
(Hepr. 11:33-34)






Esirukous oman kotipaikkakunnan puolesta on rukoilemista joidenkin asioiden puolesta ja samaan aikaan rukoilemista joitakin toisia asioita vastaan. Joidenkin asioiden tulee tapahtua ja toteutua, toisten taas tulee tulla torjutuksi ja tehdyksi tyhjäksi. Se ei (tietenkään) ole rukoilemista ketään ihmistä tai ihmisryhmää vastaan sinänsä, mutta heidän vaikutustaan vastaan kylläkin. Sodankäyntimme on taistelua ihmisen aisteille näkymättömiä henkivaltoja vastaan. Me emme taistele nbäitä ihmisiä vastaan, mutta ymmärrämme, että sielunvihollinen, eksyttäjä ja hajottaja käyttää ihmisiä pelinappuloinaan. Tätä taistelua käymme rukouksessa, ylistyksessä, julistamisessa ja profeetallisissa tunnusteoissa, kuten Vanhan testamentin profeetat tekivät (ns. teon saarna). Aseemme tässä taistelussa ovat kuitenkin puhtaasti hengellisiä. Tässäkin kohtaa vaikutuksemme on aina sidoksissa Herran edessä viettämäämme aikaan.

Tämä on tavallaan Jumalan tarkoittamaa vanhurskasta taloudenhoitoa ja hallitsemista yhdessä Kristuksen kanssa. Kyse on "kaupungin porteissa istumisesta", jossa valvot mitä ja minkälaisia asioita haluatte Kristuksen seurakuntana ottaa vastaan omaan kotikaupunkiinne ja millaisilta asioilta vastaavasti haluatte, mikäli teistä riippuu, pyrkiä sulkemaan kaupungin portit. Mieti käytännössä millaisista asioista voisi olla kyse omassa kotikaupungissasi: mitä haluatte suosia, istuttaa, viljellä ja kasvattaa, millaisia asioita taas ette halua toivottaa tervetulleeksi porttienne sisäpuolelle. Kyse on myös henkivaltojen vaikutuksen tunnistamisesta erilaisten uusien virtausten, vaikutteiden tai hankkeiden takaa ja kasvamista tässä erottelukyvyssä. Naiiviuden aika on ohi.

Kristityt eivät enää voi suostua olemaan mikään ulkoapäin ohjautuva rukous- ja siunausautomaatti. En tiedä, onko siihen koskaan ollut oikeasti varaa, mutta sen tiedän, että nyt ei ainakaan oile. Se ei ole edes ylellisyyttä, vaan pikemminkin hölmöyttä. Rukouksessa kasvaminen edellyttää kasvamista vastuulliseen hengelliseen vanhemmuuteen, jossa - kuten maallisessakin kasvatuksessa - tulee olla valmis asettamaan rajoja. Kun sovellamme tätä esirukouksen maailmaan, ymmärrämme Pyhän Hengen hallitsevan roolin välttämättömyyden tässä. Kyse on aidon hengellisen vanhemmuuden esiin tulemisesta. Niinkuin maallisessa historiassa puhutaan "maan isistä" eli sellaisista vahvoista johtajista, jotka historian käännekohdissa ovat olleet koko kansakuntaa kokoavia hahmoja, niin tätä juuri me tarvitsemme hengellisessä maailmassa Suomessa ja Lahdessa.