Edelleen palaten viime viikkoisen Uusi tie-lehden (20.10.2011) pääkirjoitukseen, jossa Leif Nummela peräänkuuluttaa nimettömän nettikirjoittelun boikotoimista. Tuon pääkirjoituksensa lopussa Nummela sitten nostaa esille toisen, vähintäänkin yhtä ajankohtaisen aiheen. Nimittäin "rakentavaan debattiin kannustavan ilmapiirin" puuttumisen maastamme ja kristittyjen piiristä. Tämä on totta. Nummela viittaakin toisinajattelevan vastustajan liian helppoon leimaamiseen epätieteelliseksi tai suvaitsemattomaksi. Leimakirves onkin tunnetusti keskustelun harventajan aseista se tehokkain.
Nummela peräänkuuluttaakin "reippaampaa keskustelua, kuin mihin olemme tottuneet". Olen itsekin törmännyt siihen, miten keskustelun herättäminen jostain tietyistä asioista on torjuttu lähes tulkoon pyhäinhäväistyksenä. Etenkin ns. seurakuntafundamentalismi on keskustelun suhteen äärimmäisen herkkähipiäistä aluetta. Jos joku nyt haluaisi nostaa esille joitain epäkohtia seurakunnallisessa johtamistavassa, hallintokulttuurissa tai varojen käytössä, niin tämä debatointi oitis tyrmätään joko hengellisen auktoriteetin alle alistumattomuudeksi tai vaikkapa sen kuuluisan "iisebelin hengen" aikaansaannokseksi.
Ei kai olla kristitty tarkoita yhtä kuin olla aivoton?
-------
Erään veljen kanssa maanantaina kebabilla puhuimme siitä, miten monessa kysymyksessä on kyllä olemassa raamatullinen linja, jonka jokainen voi hyvin Raamatusta löytää. Sitten ovat olemassa omasta ajasta, kulttuurista ja trendeistä nousevat paineet, jotka joskus käyvät yksiin tämän raamatullisen linjan kanssa, mutta useimmiten eivät. Toiset haluavat pitää kiinni tuosta raamatullisesta linjasta, jopa urakehityksellisen itsemurhan ja palvelutyön konkurssin uhalla. Toiset taas - ja tätä nykyä yhä useammat - vääntävät mieluummin sen raamatullisen linjan monelle mutkalle ja kuhmuralle sovittaakseen sen näihin omasta ajastamme ja kulttuuristamme nouseviin vaatimuksiin ja paineisiin.
Se on vaan jännä huomata, että tosi paikan tullen teologia ei tuota ongelmia...
-------
Kuulin hiljattain erään minua viisaamman todenneen, että vaikutusalamme esim. hengellisessä työssä ei koskaan voi olla enemmän, eikä syvempi kuin suhteemme Herran kanssa. Osuvasti sanottu.
-------
Kuinka monta karismaatikkoa tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
Neljä. Yksi vaihtaa ja kolme ajaa pimeyden henkeä pois.
Timo kannustaa Leif Nummelan sanoin rakentavaan debattiin.
ReplyDeleteOnko oma kuvaava heittosi karismaatikoista rakentavaa debattia? :)
Jatkan samalla linjalla:
Kuinka monta teologia tarvitaan vaihtamaan sähkölamppu?
144000 - eikä sekään riitä. He kaikki tutkivat oman otsalamppunsa valossa teoriaa valon aaltohiukkasdualismista. Fiksuin tekee vikailmoituksen netissä Lahti Energialle.
Jatketaan reipasta debattia...
Ihan hyvää läppää, Pekka-veljeni. Itsekin näihin karismaatikoihin lukeutuvana olen valmis myös nauramaan itselleni :)
ReplyDeleteTuo teologijuttu oli ihan hyvä. Mulla on toisenkinlainen versio siitä, mutta palataan siihen joskus myöhemmin...