Sunday, September 04, 2011

Esirukouksesta kaupungin puolesta (taas...)

Olin perjantaina erään lahtelaisen seurakunnan rukousillassa rukoilemassa oman kotikaupunkimme puolesta. Se, mikä tuossa kokoontumisessa oli alun alkaen mielenkiintoista, oli liikkeelle lähteminen kysymyksestä, mitä meidän tulisi rukoilla?

Esirukous oman kotikaupungin puolesta on vertauskuvallisesti puhuen sitä, että "seisomme kaupungin porteissa". Tämä nimitys kuvaa VT:ssa erilaisen hallinnollisen vallan käyttämistä oman yhteisön elämässä: päätöksentekoa, oikeudenkäyttöä, valvomista jne. Jumalan seurakunnalla paikallisella tasolla tarkoitetaan UT:ssa sitä joukkoa ihmisiä, jotka tuolla maantieteellisellä alueella tunnustavat Kristuksen uskoa. Tämän joukon ihmisiä tulee yhteisöllisellä tasolla käyttää heille Kristuksessa uskottua auktoriteettia oman kotikaupunkinsa parhaaksi. Ymmärsivät he sitä tai eivät, niin tätä he kuitenkin tekevät eläessään, toimiessaan ja vaikuttaessaan omassa ympäristössään.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he voivat tehdä tämän kaiken hyvin, huonosti tai siltä väliltä. Mutta yhtä kaikki: jonkinlaisen jäljen he joka tapauksessa jättävät "Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina". Eli meidän tulee siis kasvaa tässä kutsumuksessamme ja tehtävässämme. Yksittäiset esirukoilijat siellä täällä ovat hyvä ja kallis asia, mutta se ei vielä riitä. Tarvitsemme Kristuksen seurakunnan yhteisöllistä väliintuloa ja vastuunkantoa (so. "muurinaukossa seisomista").

Tätä Jumalan meille Kristuksessa antamaa etuoikeutta ja velvollisuutta olimme käyttämässä ja täyttämässä perjantai-iltana.

UT:n meille uskovina antaman identiteetin mukaisesti olemme Herran profeetallinen pappiskansa. Pappispalveluksen tekeminen meille merkitsee sitä, että olemme tavallisten ihmisten edustajia Jumalan edessä. Seisomme Jumalan edessä, emme oman tunnustuskuntaryhmämme, vaan oman kotikaupunkimme puolesta. Tässä tehtävässä tärkeintä on kasvaa Herran tuntemisessa siten, että ymmärrämme oikein, mitä meidän tulee rukoilla. Vasta tämän kasvun kautta Herra voi laajentaa meidän vaikutusalaamme hengellisesti. Auktoriteetti kasvaa vain elämänmakuisen kokemuksen, ei kirjaviisauden tai statuksen kautta. Niinpä ensimmäinen tehtävämme - jopa ennen kuin alamme kysellä, mitä Herra haluaa meidän rukoilevan - on panna pois omat esirukousaiheemme, näkymme ja agendamme. Meidän on kuultava, mitä Herra haluaa meille puhua: mitkä ovat ne rukousaiheet, jotka ovat polttavan ajankohtaisina Hänen sydämellään?

Heprealaiskirjeen 7. luvussa meille annetaan ihmeellinen kuva Jeesuksesta ylimmäisenä pappinamme, joka aina rukoilee meidän puolestamme. Hänestä sanotaan (samaisessa kirjeessä), että Hän on "läpi taivasten kulkenut" ja "taivaita korkeammaksi tullut". Hän on asiallisesti ottaen Ainoa, jolla on kokonaiskuva näkyvissä ja tilanne kokonaan hallussaan. Tämän asemansa Hän on saavuttanut kärsimisensä, kuolemansa ja ylösnousemisensa kautta. Hän toimittaa nyt esirukouspalvelusta taivaallisessa kaikkeinpyhimmässä. Näin ollen meidän tulee aktiivisesti ja keskittyneesti seurata Hänen rukoustaan ollaksemme oikein ajan hermolla. Onneksi Henki itse auttaa meitä tässä esirukoustyössämme.

Näin mekin halusimme siis ensin kysellä Herralta, mitä ja minkä asioiden puolesta (tai mitä vastaan) meidän tulee nykyisessä tilanteessamme rukoilla. Vasta tältä pohjalta onnistuu päämäärätietoinen esirukous kaupungin puolesta. Tuo termi "kysellä" on vähän huono, kun se kirkollisessa kielenkäytössä on saanut niin väljähtyneen ja mitään sanomattoman leiman, mutta tarkoitan sillä Herran tahdon etsimistä aktiivisesti tässä asiassa.

Mitä asioita Herra haluaisi Sinun rukoilevan oman kotikaupunkisi puolesta?

No comments:

Post a Comment