Mediakatsaus 13 - Repeilyä kirkon kentässä

Muutama pikkuhuomio kirkollisesta uutistarjonnasta tältä viikolta.
-------

Körtti-ikoni Jaakko Löytty peräänkuuluttaa laulujensa "vastuullista käyttöä". Kirkollisen median uutisoinnissa osoitetaan tällä(kin) kertaa viidesläiseen suuntaan. Nämähän olivat ottaneet Löytyn "Kahden maan kansalaisen" Viisikieliseen laulukirjaansa. Löytty ei kuulemma "halua rajoittaa käyttöä, mutta olisi ikävää jos musiikkini olisi tukemassa uskonnollista vallankäyttöä".

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että tällaisella uutisoinnillahan - joko Löytyn itsensä tai sitten Kotimaa-lehden taholta - annetaan se kuva, että kirkon herätysliikesiipi nähdään a)vastuuttomina ja b)uskonnollisen vallankäytön harrastajina. Joku tuon uutisen kommentoija lehden nettiversiossa toteaakin, että "on uusi ja yllättävä ajatus, että hengellisten laulujen käyttöä voisi alkaa rajoittaa. Ei kuullosta kovin kristilliseltä ajatus, että "TE ette muuten sitten mun virsiä veisaa"....".

Samainen kommentaattori sanoo myös, että "joku salaliittoteoreetikko voisi tehdä mielenkiintoisen analyysin tämän jutun tavasta esittää körttiläiset ja viidesläiset herätysliikkeiden ´ääripäinä´ ja miettiä, yritetäänkö tässä rakentaa vastakkainasettelua, lyödä kiilaa herätysliikeväen keskuuten tavoitteena synnyttää hajaannusta".

Itse en usko varsinkaan viime mainittuun väitteeseen - yksinkertaisesti siitä syystä, että heränneet ovat jo pitempään tehneet tietoista pesäeroa kirkon varsinaiseen herätysliikesiipeen. Niinpä Löyttykin toteaa, että "nämä lauluni ovat kasvatuskristillisiä, eivätkä ratkaisukeskeisiä".

-------

TV7:n tekemän tutkimuksen mukaan "14 prosenttia suomalaisista on uudestisyntyneitä". Kun luterilainen kirkko kuitenkin samaan aikaan painottaa edelleen voimakkaasti uudestisyntymisen ja kasteen yhteyttä ja suomalaisista valtaosa on kastettu, niin soppa onkin valmis. Eli keitäs nämä loput kirkon kastetut jäsenet sitten ovat? Onko tutkimuksella tässä mielessä siis myös kirkkopoliittista luonnetta?

Tutkimuksesta vastaava viestinnän tutkija, Taisto Lehikoinen Mediatum-tutkimusyrityksestä toteaa, että suomalainen tapa tutkia uskonnollisuutta on jo pitkään ollut liian yksipuolista. Hänen mukaansa esim. Kirkon tutkimuskeskuksella on perinteisesti ollut asiassa eräänlainen itseoikeutettu hegemonia-asema ja se on näin sanellut tutkimuksen käsitteet ja orientaation.

- Nyt oikeastaan ensi kertaa Suomessa tuodaan esiin tällainen perinteinen konservatiivinen uskonvakaumus, Lehikoinen sanoo. Tällä hän siis viittaa niihin 14 prosenttiin suomalaisista, jotka mielsivät itsensä uudestisyntyneiksi kristityiksi.

- Tämä kertoo siitä, että konservatiivinen kristitty vähemmistö on melko vakaa ja elinvoimainen.

Mitä tulee kirkolliseen kasteteologiaan, niin Lehikoinen ei mitenkään innostu siitä, miten luterilainen kasteteologia olisi voinut hedelmöittää tutkimuksen vastausvaihtoehtoja.

- Jos on jokin mekaaninen toimitus, sillä ei ole yhteyttä, mitä joku ihminen todellisuudessa uskoo, hän toteaa ykskantaan. Tämäkin on uutta suomalaisessa uskonnollisessa keskustelussa. Vai milloin olisitte aiemmin kuulleet tilastotieteilijän haastavan jonkin perinteisen teologisen itsestäänselvyyden yhtä vahvasti?

Itse tervehdin tätä kehitystä ilolla. Haluan tulevaisuudessa nähdä lisää uskovia tilastotieteilijöitä yms., jotka uskaltavat haastaa teologit näiden omassa leipälajissa.

-------

Dogmatiikan professori Miikka Ruokanen puolustaa voimallisesti herätysliikkeiden paikkaa kirkossa. Hän kysyy tämän päivän Kotimaa-lehden kolumnissaan, "onko konventikkeliplakaatin henki palaamassa kirkkoon? Tuolloin kirkollinen puhdasoppisuus yhdistyneenä valtiokirkollisuuteen yritti kuristaa herätyskristillisyyden olemattomiin”. Nk. konventikkeliplakaatti oli voimassa Suomessa v.1726 - v.1869. Käytännössä seillä pyrittiin rajoittamaan esim. kotona tapahtuvia uskovien kokoontumisia.

Ruokasen mukaan erityisesti suurissa seurakuntayhtymissä kirkollisten herätysliikkeiden ”syrjiminen näyttää vahvistuvan vaarallisesti”. Ruokasen mukaan herätysliikkeisiin kuuluvilla kun on kirkollisveron maksajina täysi oikeus odottaa, että osa kirkon vero- ja kolehtituloista käytetään heidän kannattamansa nuorisotyön, evankelioimistyön, raamattuopetuksen tai lähetysjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Talous kirkollisen vallankäytön välineenä ei tietenkään ole mikään uusi ilmiö, mutta tällä hetkellä äärimmäisen ajankohtainen.

”Ellei näin tapahdu, herätyskristityt voivat oikeutetusti kysyä, mitä mieltä on rahoittaa kirkkoa, joka ylenkatsoo heidät”, Ruokanen oikeutetusti kysyy. Ja ehkä viidesläisten herätysliikejärjestöjen olisi korkea aika alkaa kehittää talouttaan vapaaksi kirkollisesta eurotulvasta? Verkko siis kiristyy, aika juoksee tiimalasissa, ilma tihenee odotuksesta... ja lähdön hetki koittaa?

-------

Ikään kuin siunatuksi lopuksi toteamme, että skandinaavisten kirkkojen johtohahmot ovat olleet koolla elämää suurempien kysymysten äärellä. Lopputulema tästä kaikesta on se, että hengellisyys kyllä elää ja voi hyvin, kirkot vain kutistuvat. MOT.