Maassa on hallitus

Juttelin hiljattain erään maakuntalehden toimittajan kanssa lehden etusivun uusiksi menemisestä. Tiedättehän kuvion: viime tingassa, juuri ennen lehden menemistä painoon tulee jokin jymyuutinen, joka laittaa etusivun kokonaan uusiksi. Toimittaja sanoi näin käyvän vain ani harvoin. Totesin hänelle, että mikäli maahan nyt saataisiin hallitus, niin se olisi varmaan sellainen tilanne. Hän oli samaa mieltä kanssani.

No niin, nyt on siis näin käynyt. Sain eilen illalla kitkeränsävyisen tekstiviestin eräältä ystävältäni, jossa luki jotenkin siihen tapaan, että persut mahdollistivat maahamme sosialistihallituksen ja Urpilaisen ja Tuomiojan ministereiksi jne. Tämä tuli joskus iltauutisten aikoihin, joita en itse päässyt näkemään, kun olin tärkeämmässä tapahtumassa (eli katsomassa suomalaista alasarjafutista).

Tämän päivän Hesarin pääkirjoituksessa on jytkynomainen otsikko: "Soinin varjo häilyy Kataisen hallituksen yllä". Tekstissä seisoo: ”Kokoomuksen, Sdp:n, vasemmistoliiton, vihreiden, Rkp:n ja kristillisdemokraattien hallitusta sitoo yhteen perussuomalaisten pelko ja pelko uusista vaaleista. Niissä perussuomalaiset saattaisivat lisätä kannatustaan entisestään. Perussuomalaisista myös johtuu, että hallitusvaihtoehdot kävivät vähiin. Kun perussuomalaiset EU-linjauksineen ei mahtunut samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa, nyt aloittava pohja oli ainoa Kataiselle jäänyt vaihtoehto.”

Näinhän se menee. Perussuomalaiset eivät halunneet muiden tavoin luopua omista vaalilupauksistaan ja seurauksena on sitten häviäjien hallitus. Harvoin, jos koskaan aiemmin, ovat yhtä suuren vaalitappion kärsineet puolueet päässeet hallitukseen mukaan ja myös sanelemaan omia ehtojaan niin, että koko hallitusohjelman toteutumista voidaan keskisuuren luokan ihmeenä. Yhtä todennäköistä on tämän hallituksen kaatuminen (esim. v. 2012 kuntavaalien jälkeen) ja sitä seuraavat ennen aikaiset vaalit. Tämä voi johtua yhtä hyvin kuntataloudelle sysätyistä paineista kuin Etelä-Euroopan velkamaiden kuplan poksahtamisesta käsiin tai niistä molemmista.

Kristillisten kannalta asiat menivät hyvin. Kd sai sisäministerin salkun ja pientä johdatuksen ironiaa lienee siinä, että sen myötä Päivi Räsäsestä tulee kirkollisista asioista vastaava ministeri. Hienoa draaman tajua tämän johdatuksen suojalta, kun peilaa tätä tilannetta viime syksyn homokeskusteluun ja sen jälkimaininkeihin. Kun ollaan uskollisia vähässä, niin pannaan paljon haltijaksi. Niinpä eräs hallitusneuvotteluihin osallistunut kd-vaikuttaja sanoikin "hallitusohjelman olevan heidän näköisensä ja salkku painava. ” Myös vastapuolella on jo ehditty reagoida Räsäsen valintaan tälle strategisesti tärkeälle paikalle.

Hallitus tarvitsee esirukouksiamme, erityisesti nyt tässä tilanteessa ja juuri nimenomaan tämä hallitus. Miellytti sen kokoonpano meitä tai ei, niin se edustaa sitä esivaltaa, jonka puolesta meitä kehotetaan rukoilemaan. Erityisesti meidän on rukouksessa valvottava ulkoministerin paikan suhteen, etenkin jos joku Erkki Tuomiojan kaltainen avoimesti Israelin vastainen poliitikko nousee tälle paikalle. Samaan hengenvetoon on hyvä muistuttaa myös siitä, että laillista ja parlamentarismiin normaalina asiana kuuluvaa politiikkaa voi, saa ja tulee tehdä myös oppositiosta käsin. Mikäli maamme ajautuu uusiin, pikaisiin vaaleihin tai vieläpä levottomanpiin aikoihin, on näitä esirukouksia kaikkien kristittyjen kaikkialla Suomessa terästettävä. Erästä aiempaa Hesarin pääkirjoitusta lainaten: "Suomi on tienhaarassa".

Entistä selvemmin näyttää myös siltä, että Keskustapuolue on vajoamassa entistä enemmän varjojen maille. Kun mietimme syitä tähän, niin mielenkiintoinen näkökulma asiaan löytyy TV7:ssa hiljattain esitetystä Isännän pöydästä. Kuten tunnettua, Kepun edeltäjän Maalaisliiton arvopohja on ollut toisaalta perusluterilaisen kristillinen, mutta toisaalta myös alkiolaisittain teosofisesti värittynyt. Vielä enemmän haksahdettiin hakemaan apua väärältä suunnalta, kun Esko Aho v. 1992 hallituskriisin aikoihin vastaanotti Turussa keskiajan noituuden mallin mukaisesti solmitun noitäköyden hallitusneuvotteluihin, todeten naureskellen, että "nyt näitäkin neuvoja tarvitaan". Tässäkö nyt on lopputulema?