Sunday, June 12, 2011

Eräs länsimaisen kristillisyyden perusprobleema

Jeesus oli aterialla fariseusten luona. Keskustelu kulkeutui hyvin nopeasti uskonelämän kannalta kaikkein oleellisimpiin asioihin eli käsien pesuun ennen aterialle käymistä. Tästä perinteisestä uskonnollisesta tavasta laistamista kun fariseukset ja lainoppineet kovasti ihmettelivät. "No, eihän sitä tietysti Mooseksen laissa oltu säädetty, mutta meidän herätysliikkeessämme on perinteisesti näin totuttu toimimaan ja meidän kirkollisesta traditiostamme käsin tämä käytäntö on jo pitkään nähty hyvänä..."

Jeesus oli usein aika hankala tyyppi. Hän ei lainkaan siekaillut tarttua kiinni asioihin, joita muuta pitivät itsestäänselvyytenä. Jeesus ei epäröinyt kyseenalaistaa uskonnollisuuden pyhiä lehmiä omassa lähiympäristössään. Voit seurata tätä tapahtumien kulkua Luukkaan evankeliumin 11. luvusta, joten ei mennä siihen nyt sen pitempään.

Tuon pitkän puheenvuoronsa lopussa, jossa saavat osansa niin fariseukset kuin lainoppineetkin, Jeesus nostaa esille erään kuolleen uskonnollisuuden peruspiirteen. "Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet." Sisälle meneminen tässä tarkoittaa tietenkin sisälle Jumalan valtakuntaan menemistä. "Tieto" taas on sen tietämistä, miten päästään sisälle Valtakuntaan. Tämä tieto oli tuonakin aikana herätysliikejohtajilla ja korkeasti koulutetuilla teologeilla.

Se, etteivät tuon "avainten vallan" haltijat itse menneet sisälle johtui joko välinpitämättömyydestä, pelosta tai muusta haluttomuudesta tai sitten se johtui siitä, että ovi olikin sisäpuolelta haassa. Ei ollutkaan voimaa synnyttää uutta elämää. Lapset olivat tulleet kohdun suulle, mutta siihen jäätiin. Meidän kielellämme sanottuna, oli tultu herätyksen tilaan, menty eteen ja jättäydytty, mutta siihen oltiin jääty. Ei oltu päästy läpi Jumalan valtakuntaan asti.

Niinpä meidänkin aikanamme jotkut ovat alkaneet kutsua tätä oven vaiheille pyörimään jäämistä "uskon todelliseksi olemukseksi", jossa "ollaan valmiita kyselemään", "eikä haluta ottaa valmiita vastauksia vastaan" jne. jne. Kun peilaa näitä suomalaisen kirkollisen uskonnollisuuden helmiä Jeesuksen opetusta vasten (esim. Johanneksen evankeliumin 3. luvussa), niin paljastuu karmea totuus: ihmisen tulee uudestisyntyä, mutta se on nyt jäänyt tapahtumatta, koska tiedon avain onkin oikeasti hukassa.

Ehkäpä Jumala ei päästäkään sisälle niitä, jotka harhauttavilla selityksillä estävät muita löytämästä ja avaamasta Raamatun neuvomaa valtakunnan porttia. Jeesus nimittäin avaa valtakunnan portin kaikille lapsille ja lapsenmielisille, koska kirjanoppineet ovat sulkeneet sen näiltä oppimattomilta. Miten se Jaakob sen sanoikaan: "Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin." Raamatun selittäjä on vastuussa kuulijoistaan ja lukijoistaan, niin kuin minäkin tässä tilanteessa.

Jeesus tulee tässä paljastaneeksi erään länsimaisen kristillisyytemme ison perusprobleeman. Meillä on nimittäin opetusta ja tietoa saatavilla yllin kyllin, mutta meiltä on usein hukassa se mielenlaatu ja asenne, joka edellyttää sitä, että Isä kirkastaa asioita ihmissielulle. Meillä on valtavan rikas ja monipuolinen teologinen viisaus ja perimä talletettuna länsimaisen kristinuskon kirjallisuudessa, taiteessa ja kulttuurissa muutenkin, mutta tuota tiedon avainta ei länsimaisessa kristinuskon muodossa ole oikein käytetty. Itse ei olla menty sisälle, eikä sisään haluaviakaan ole haluttu sisään päästää.

Tässä mielessä koko konstantinolainen paradigma on kuin hiekalle rakennettu talo, joka ei kestä kulttuuristen tsunamien ravistelua. Näin sen tilalle onkin nousemassa jotain muuta uutta - niin hyvässä kuin pahassakin.

No comments:

Post a Comment