Vaalit ovat ohi

- Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois!

Nämä kuuluisat sanat tokaisi ilmoille edesmennyt maalaisliiton/kepun grand old man Johannes Virolainen joskus 70-luvulla, kun Väyrysen Paavo oli voittanut hänet nuorena tulokkaana Kepun puheenjohtajakisassa. Tällainen lohkaisu tuoreeltaan osoitti sellaista selkärankaisuutta ja kypsyyttä, että hänen seuraajaltaan olisi useassa tilanteessa - ja viimeksi eilen - odottanut samanmoista käytöstä.

Mutta voiko kansanvalta erehtyä ja voiko äänestystulos, joka määrittelee parlamentaarisen edustuksellisuuden seuraavaksi nelivuotiskaudeksi olla väärä?

Ei, en epäile, että vox populi olisi vox Dei, mutta kun nyt kerran elämme länsimaisessa demokratiassa niin ollaan sitten johdonmukaisesti sitä. Eli äänestivätkö ihmiset väärin, kun persut voittivat rökälemäisellä - ai niin, se termihän olikin "jytky" - voitolla? Ei ainoastaan nukkuvat saatu vaaliuurnille (jossa persujen lisäksi onnistuivat hyvin myös demarit ja ruåttalaiset), vaan ennen kaikkea persujen läpimeno tapahtui "vanhojen puolueiden" kuntannuksella.

Vähän tällaisia "väärin äänestetty"-fiiliksiä sitä on lukevinaan liberaalin, kritiikittömän EU-myönteisen median taholta. Ennen vaaleja esim. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (lauantaina 16.04.) kirjoiteltiin hurskaasti siitä, miten "suuri äänestysprosentti antaa kansanedustuslaitokselle vahvan legitimiteetin, hyväksyttävyyden". Ts. mitä useampi saadaan uurnille, niin sitä suurempi on kansanvallan voitto - kunhan vain muistavat äänestää oikeita puolueita.

Samaan hengenvetoon ja samaan aikaan maakunnallinen pikkuhesari, Etelä-Suomen Sanomat (lauantaina 16.04.) vannoi tehtävänsä nimiin "esitellä asioita ja ottaa niihin kantaa. Johtopäätökset kuuluvat lukijoille." Samanlaista julkista mielipiteen muokkausta lehti on harrastanut vuosikausia myös kirkollisissa asioissa, erityisesti homoliittokysymyksessä. (Joidenkin mielestä aivan liikaa ja aivan liian läpinäkyvästi.) Esalaisen kolumnin kärki olikin suunnattu selvästi persuja vastaan: "onko perussuomalaisten politiikka sellaista, että sillä voidaan johtaa turvallisesti maata?"

Minua ärsyttää yksisilmäisyys, en voi sille mitään. Itse en ole äänestänyt persuja näissä(kään) vaaleissa, mutta en voi olla huomaamatta sitä hälyttävän voimakasta asenteelisuutta, jolla persuja ja myös muita ns. arvokonservatiiveja julkisuudessa kohdellaan. He ovat olleet - ainakin tähän asti - julkinen sylkykuppi nro 2 heti Päivi Räsäsen jälkeen. Tätä taustaa vasten en häpeile tunnustaa nauttineeni täysin rinnoin persujen voitonhuumasta. Joskus on hyvä tuulettaa kämppää oikein kunnolla.

Samaan hengenvetoon on hyvä todeta sekin, että jaan sen huolen, jota moni politiikantuntija liikuttavalla tavalla tuntee niitä haasteita kohtaan, jotka Timo Soinilla on edessään, mikäli hallitusvastuuseen päästään tai joudutaan. Mistä löydetään 3-4 tehtävän mitat täyttävää ministeriä uusista kansanedustajista? Ei siis ihme, että Soinikin on jo nyt varovasti vilautellut persujen ministerinpostien mahdollisia hoitajia myös eduskunnan ulkopuolelta. Tai miten ylipäätään muututaan nopeasti ärhäkkäästä oppositioliikkeestä valtionhoitajapuolueeksi? Soini on nyt tässä oikeasti paljon vartijana. Tässä se varsinainen persujen sudenkuoppa nyt onkin, jonne "vanhat puolueet" silmät kiiluen Mikael Jungerin johdolla kokemattomia tulokkaita houkuttelevat. Mutta mitäpä jos Soini ei oikeasti hallitusvastuuseen haluakaan hinnalla millä hyvänsä?

Kansanvalta on siis puhunut ja pulinat pois. Nyt on turha vanhojen puolueiden itkeä, kun on löysät housussa, että "väärin valitsitte". On ollut muutama vuosikymmen aikaa näyttää kyntensä. Ja sitä rataa... Uho senkun vain jatkuu.

Mutta mielelläni olisin nähnyt samanlaisen äänivyöryn nostavan kristillisdemokraatit kiinni vallan kahvaan, mutta ymmärrän sen todennäköisesti vain lisänneen polarisoitumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin pelkään nimittäin käyvän nytkin. Kristinusko on nimittäin huono hallitseva uskonto tässä syntiinlangenneessa maailmassa. En usko 1000-vuotisen valtakunnan tuloon lainsäädännön, sanktioin tai muiden hallinnollisten keinojen avulla. Niin Cromwellin kuin talebanienkin jäljet pelottavat. Jumalan valtakunta on kuitenkin sisäisesti meissä tässä armon ajassa. Vasta kun Kristus tulee hallitsemaan toteutuu aito, vanhurskas teokratia.

Etenkin on mielenkiintoista seurata vihreän liikkeen radikalisoitumista, kun parlamentaarisen vaikuttamisen tie on nyt suljettu. Ilmenihän jo nyt jonkinasteiseen terrorismiin viittaavaa vaalihäiriköintiä vihreän liikkeen aktiiveilta esim. Mari Kiviniemeä kohtaan. Vihreiden asemaa median lempilapsena osoittaa se, miten tehokkaasti asiasta loppujen lopuksi vaiettiin. Ei esim. ikäviä kysymyksiä Anni Sinnemäelle vaalivalvojaisissa tms. No, todennäköisesti käy niin kuin joku fb:ssa totesikin, että nyt ainakin sukupuolineutraaliavioliittoaie jää jäihin seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Pitäkööt vihreät siinä sitten naimalakkoaan rauhassa. Kirkollisessa kielenkäytössä sitä kutsutaan selibaatiksi, mutta kaipa siihen jokin helpotuskeino keksitään.

Tämän päivän Ilta-Sanomissa esiteltiin persujen uudet kansanedustajat. Itse kiinnitin huomiota siihen, että joukossa on pari pappia, teologiaa opiskellutta ja muutenkin kristillisesti orientoitunutta. Myös Timo Soini itse on selkeästi kristityksi profiloitunut kaveri, jonka kannanotot perhepolitiikan alueella herättävät kiinnostusta. Soini totesi Radio Vegan haastattelussa tänään, että "perussuomalaiset on arvokonservatiivinen puolue, joka pitää kiinni perhearvoja koskevista linjauksistaan myös vaalivoiton jälkeen".

- Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, linjasi Timo Soini Radio Vegan uutisissa.

Käytännössä Soinin vahva kanta perinteisen perhemallin puolesta tarkoittanee sitä, etteivät persut vaalien suurimpana voittajapuolueena suostu istumaan hallituksessa, jonka ohjelmaan kirjattaisiin tavoite sukupuolineutraalin avioliittolain ajamisesta Suomeen.

Teologian tohtori, dosentti Juha Ahvion mukaan eilinen eduskuntavaalitulos viestii siis protestista ja muutoshalusta.

-Suomalaiset uskalsivat äänestää vakaumuksensa mukaan ja vastoin ennalta määrättyjä etukäteisvelvoitteita. Tämä merkitsee myös ilman muuta myönteistä arvokonservatismin ja sosiaalisen konservatismin voittoa, Ahvio arvioi.

- Häviäjiä tällä kertaa olivat keskusta, vihreä utopiaradikalismi ja poliittinen korrektius, hän linjaa.

Erityisen mielenkiintoisena Ahvio pitää sitä, että "jytkyvoiton" saivat nimenomaan persut. Perinteisten arvojen kannatus ei näkynyt samalla tavalla kristillisdemokraattien vaalituloksessa. Myöskään Kokoomuksen voittoa Ahvio ei näe pelkästään arvoliberalismin riemuvoittona. Kokoomuksen sisällä on hänen mukaansa edustettuna kaikesta huolimatta myös arvokonservatismi. (Tosin esim. Häme menetti yhden tällaisen kansanedustajan kokoomuksen piiristä, kun Ilkka Viljanen ei päässyt toiselle kaudelle.)

Ahvion mielestä persujen huikea vaalitulos kertoo myös siitä, että sosiaalinen konservatismi, isänmaallisuus ja kansallismielisyys eivät ole kokonaan hävinneet Suomesta. Se, nähdäänkö nämä asiat pelkästään hyvinä asioina, näyttää jakavan porukkaa kristittyjenkin piirissä. Ahvio uskoo, että uusi tilanne saattaa hidastaa myös esitystä sukupuolineutraalista avioliittolaista, mikä on tämän blogin pitäjälle pelkästään myönteinen signaali.

Kun nyt tuo kd tähän rinnalle vertailuun otettiin, niin vielä tämä: mielestäni näissä vaaleissa oli sekä mielenkiintoinen että merkillepantava ilmiö se, että protesti ei juuri lainkaan kanavoitunut kd:n kautta, mitä olisi voinut kuvitella tapahtuneen viime syksyn homodebatin tiimoilta. Näin ei kuitenkaan käynyt vähimmässäkään määrin, vaan kd oli loppupelissä sen perinteisen, tutun ja turvallisen kanattajakuntansa varassa - ja menetti yhden paikan. Muutoshalukkuus kanavoitui persujen kautta, myös ns. arvokonservatismin alueella.

Mitä opimme tästä? Jotain hyvin tuttua tässä nimittäin on akselilla "vanha yhteisö - uusi liike"... (Älkää minua syyttäkö, jos näin on. Kerron vain sen, mitä näen.)