Thursday, March 24, 2011

Rajansa kaikella

Onko hän tosissaan? Vilkaisin nopeasti kalenteriani: ei, nyt ei ole aprillipäivä...


Tutkija HS:ssä: Oliko tämä kosto kirkolle?

Älä alistu -kampanjan video Nuotan nettisivuilla.
Älä alistu -kampanjan video Nuotan nettisivuilla.
Markku Ulander
Julkaistu: 24.03.2011 07:05

Politiikan tutkija Sari Roman-Lagerspetz arvioi Helsingin Sanomissa, että kohuttu homovastainen kampanja on ehkä tietoinen vastaisku Suomen evankelis-luterilaisen kirkon liberalisoitumiselle.

- Olen miettinyt, haluavatko he kostaa kirkolle sen, että kirkko on muuttunut liberaalimpaan suuntaan. Saada tällä kampanjalla nimenomaan liberaaleja ihmisiä eroamaan kirkosta ja kääntymään kristinuskon vastaisiksi, Roman-Lagerspetz pohtii.

Viime vuonna kirkon johto, kirkolliskokous ja piispainkokous päättivät, että homo- ja lesboparien kanssa voi rukoilla.

- Kosto tätä päätöstä vastaan on jotenkin ilmassa, Roman-Lagerspetz sanoo Helsingin Sanomissa.

Älä alistu -kampanjan takana ovat Nuotta-lehti ja kuusi kristillistä järjestöä. Siinä "Anni"-nimellä esiintyvä tyttö kertoo, kuinka "eheytyi" biseksuaalista heteroksi uskon avulla.

Kampanjasta noussut kohu on kiihdyttänyt kirkosta eroamista. Edellinen piikki erolukemissa oli viime syksynä esitetyn Homoilta-keskusteluohjelman jälkeen.

6 comments:

  1. Anonymous8:18 PM

    Kirkko meni, milloin on Vapiksen vuoro? Hellarit taitaa olla niin lujaa tekoa, että tää ei niitä hetkauta, mutta Vapiksen kohdalla tilanne saattaa olla toinen. Eikös Ruotsissa vastaava kirkko ole aika liberaali sekin?

    Tarkkailija

    ReplyDelete
  2. Mikael Isoaho12:50 PM

    "Kirkko meni, milloin on Vapiksen vuoro? ... Vapiksen kohdalla tilanne saattaa olla toinen. Eikös Ruotsissa vastaava kirkko ole aika liberaali sekin?"

    En tiedä onko Tarkkailija aivan ymmärtänyt Suomen Vapakirkon ja ruotsalaisen Svenska Missionskyrkanin eroja (johon arvelet "vastaavan kirkon" viittaavan). Missionskyrkan on paljon enemmän kallellaan luterilaisuuteen ja sen välit Ruotsin luterilaisen kirkon (joka taas on siinä tilassa kuin on), kanssa ovat paljon läheisemmät kuin SVK:lla Suomen ev.lut. kirkon kanssa. Jo siinäkin mielessä niitä on vaikeaa rinnastaa toisiinsa, joskin tietääkseni niiden taustalla samankaltaista pietististä perinnettä onkin.

    Svenska Missionskyrkanin jäsenmäärä on moninkertainen SVK:hon verrattuna, ja pääosa sen jäsenistöstä onkin liitetty siihen vauvakasteessa luterilaisen kirkon tapaan, joskin siellä minun tietääkseni sallitaan myös baptistinen uskovien kaste. Tämä poikkeaa Suomen Vapaakirkosta, jossa seurakuntaan liitytään henkilökohtaisen uskoontulon ja tunnustuksen perusteella, ja jossa kastetaan vain uskoon tulleita (joskaan seurakunnan jäsenyys ei välttämättä edellytä upotuskastetta).

    Vapiksen piireissä lapsuuteni varttuneena ja monia rakkaita hellari-, vapislais-, luterilais- jne. veljiä ja sisaria tuntevana en myöskään usko, että helluntaiherätyksen ja Vapiksen seurakuntaelämä ja teologiset painotukset olisivat kovinkaan erilaisia. Myös monet vapiksen seurakunnat ovat hyvinkin karismaattisia, joskaan kielillä puhumista ei aina pidetä välttämättömänä Hengellä täyttymisen todisteena.

    Ehkä tämä ajatus hellareista "lujatekoisina" heijastelee epävarmuutta siitä, että missä uskovien piirissä voi enää löytää tukea uskolleen tässä yhä kristillisvihamielisemmäksi käyvässä ympäristössä. Loppupeleissä se on Jeesus Kristus, joka on kovaa tekoa (tai no, ei tekoa, sillä hänhän on itse Tekijä). Me olemme niitä heikkoja saviastioita: jos oikein ymmärtäisimme heikkoutemme, haluaisimme Jeesuksen läheisyyttä paljon enemmän.

    Pakko sanoa, että kyllä itseänikin puistattaa, miten yllättävän nopeasti yhteiskunnallinen ilmapiiri on kypsynyt tähän suuntaan. Varsinkin kun elän itse sellaisessa ympäristössä, missä monet ihmiset (opiskelutoverini, muiden muassa) ajattelevat hyvinkin radikaalisti homoliikkeen ajamalla tavalla, ja tuovat sen aggressiivisesti esiin. Alkaa uskovana olla kohta todella tarvetta taidollisuudelle ja Danielin kaltaiselle sosiaaliselle neuvokkuudelle: kenelle tässä tilanteessa kun ollaan "ihmisvihaajia" ja kenelle mitäkin.

    Haluan kuitenkin ajatella toivorikkaasti, että ehkä tässä kaikessa on jotain hyvääkin. Ehkä painostus tämän maailman suunnalta saa meitä pikku hiljaa tajuamaan sitä todellisuutta, ettei Jumalan silmissä ole kuin yksi seurakunta, yksi Kristuksen ruumis, yksi perhe. Kristuksen ruumiiseen synnytään. Siinä ei ole juutalalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, hellaria eikä vapislaista (mukaelma Gal. 3:28:sta). Huh, tulipas pitkä vuodatus, toivottavasti mukana oli jotain asiaakin...

    ReplyDelete
  3. Kiitos Mikaelille hyvästä (ja perusteellisesta) kommentista. Erityisesti analyysi Missionsförbundetin tilanteesta oli valaiseva.

    Itsellänikin oli mielessä kommentoida nimimerkki Tarkkailijalle:
    - millä perusteella ajattelet Vapiksen olevan vaaravyöhykkeessä luisua evl. kirkon kaltaiseen suuntaan?
    - millä perusteella ajattelet helluntailaisten olevan "niin lujaa tekoa"?

    ReplyDelete
  4. Veli Viipurista7:56 PM

    "Tutkija" Sari Roman-ym. on lahtelaisen opettajapariskunnan tytär, omaa sukua supisuomalainen -nen. En tiedä mikä häntä risoo kun ahdisteli Kari Törmää ja namikan perhetyötä taannoin näyttävästi ja onnistui ajamaan asian aina rikosoikeudelliseen esitutkintaan asti.

    Nyt Sarin keihäs lentää kyllä aika metsään, mutta pakkohan "tutkijan" on yrittää, jos vaikka tulis sattumia.

    ----

    Joo en pitäis hellareita sen lujempana kuin muitakaan. Siellä esiintyy aika paljonkin liberaaliutta, se vain vasta kytee teologiassa mutta kyllä se sieltä roihahtaa. Savua nousee jo. Muuan helluntailainen teologilupaus otsikoikin taannoin blogikirjoituksensa osuvasti: "Ääniä savun keskeltä". Kts. Eksegeettinen Safari.

    Mutta jottemme eksyisi vallan tässä taistelussa, on toden totta Kristus pidettävä keskipisteessä. Eihän tästä tule muuten mitään. Suo siellä, vetelä täällä. Taistelut kiihtyvät veljet ja siskot! Herran tulo lähenee kuin Mikkeli Heinolan jälkeen. (jos Lahdesta päin on menossa)

    ReplyDelete
  5. Kale Vala12:03 PM

    Dosentti Juha Ahvio paaluttaa kristittyjen mielipidevainon nykytilan aika hyvin Patmoksen blogissa. Kts.

    http://www.patmos.fi/blogi/?entityId=138

    Tilanne on sen verran kireä että luulis nyt vähitellen tyhmemmänkin tajuavan että uskovien kannattais jo nostaa meteli. Mutta ehkä turvallisuushakuiset srk-johtajat haluavat vain nautiskella omista varmoista pilttuistaan. Loppuun asti...

    ReplyDelete
  6. Markus10:13 PM

    Linkki Helsingin sanomien juttuun ei tainnut toimia, tässä uusi yritys:

    http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkija+Heterokampanja+ehkä+kosto+kirkon+liberalisoitumiselle/1135264867322

    ReplyDelete