Sain joskus viime vuoden puolella eräältä hyvältä ystäväpariskunnalta lahjaksi ranskalaisen katolisen piispa ja kirjailija Francois de Fénelonin (1651-1715) kirjan (Päivä 2007), joka sisältää hänen kirjeenvaihtoaan omien aikalaistensa kanssa. Olen sitten lukenut kirjasta pieniä kappaleita aina aamuisin ja huomannut, miten tuo pieni kirjanen yllättää minut aina uudelleen ja uudelleen. Kirja on hyvin yksinkertainen ja käytännöllinen opas elämään kristittynä arkielämässä.Tänä aamuna luin kappaleen, joka on otsikoitu "Ohjeita ihmiselle, joka on vasta kääntynyt Jumalan puoleen" (s. 82-84). Ohjeet muistuttavat hyvin paljon Paavalin Tessalonikan seurakunnalle kirjoittamia ohjeita, joita olen käsitellyt joskus aiemminkin. Pitkälle samoja ajatuksia on myös veljeni Jouni Suonpää tuonut esille viimeisimmässä Näky-lehdessä (nro 1/2011).
Nämä ovat kaukana kaikesta hengellisen puberteetti-iän kuohunnasta ja vaahtoamisesta, sisältäen hyvän "jalat maassa"-asenteen kristityn vaellukselle. Tällaista mentorointia tarvitsemme nykyään paljon, kun kaikenlaisten apokalyptisten harhanäkyjen raiteiltaan suistamat ihmiset vaeltelevat levottomina siellä täällä ja paikasta toiseen, kokematta itse sisäistä rauhaa ja suomatta sitä lepoa muillekaan.
"Täytä päivän mittaan velvollisuutesi, valvo kuluja ja perhekuntasi hyvinvointia. Kasvata lapsiasi lempeällä auktoriteetilla. Täytä yhteiskunnan vaatimukset niin, että olet avuksi kaikille, jotka sinut näkevät. Tämä on aivan yksinkertaista, päivänselvää ja tavanomaista. Tällainen elämä saattaa olla hyvin arkipäiväistä, mutta se vetää sinua jatkuvasti lähemmäksi Jumalaa. Millaisen lohdutuksen saatkaan, jos toimit tällä tavoin."
Just niin. Tuollaiseen arjessa elämiseen olen havahtunut viimeaikoina itsekin. Monet lähimmäisten kohtaamiset näyttää päällepäin niin tavattoman luonnollisilta ettei niiden merkityksellisyyttä tule huomanneeksi.
ReplyDeleteVoi olla, että kaveri tulee vain saunomaan, mutta siitä kehkeytyykin lisäksi jotain aivan muuta; hengen yhteys!