Jo aiemmin mainitsemani muutos ja hämmennys vain lisääntyvät, kun seuraa arabiruhtinaiden kaatumisen seurauksia eurooppalaiseen politiikan kenttään. Nyt saavat satikutia lähes tulkoon kaikki ne virkamiehet ja johtavassa asemassa olleet poliitikot, jotkat ovat erehtyneet veljeilemään tai vain käymään kylässä Tunisian tai Egyptin johtajien luona heidän valtansa päivinä. Ei tällaista olisi saanut mennä tekemään, toteaa historian lyhyt, mutta jälkiviisas muisti.
Eli mistä lähtien esim. Hosni Mubarak onkin ollut pahis?
Okei, en nyt ollenkaan epäile, etteikö hän olisi hallinnut yksinvaltiaan ottein. (Toisaalta, näytä mulle arabiruhtinas, joka ei niin tee.) Länsimainen media ei vaan ole niin hirveää älläkkää Hosninkaan touhuista pitänyt - tähän asti. Nyt, kun tuuli on kääntynyt, niin asiat ovatkin muuttuneet.
Mitä opimme tästä? Ainakaan Suomessa emme mitään. Täällähän johonkin suuntaan rähmällään olo on yleensä ollut ei vain maan tapa, vaan aina suomettumisen (saks. Finlandisierung) ajoista asti jopa poliittisen uskottavuuden symboli.
Mutta eikö nyt tässä moraalisuuden puuskassa Ylenkin olisi hyvä etsiä kaikki muutkin pahikset käsiinsä ja tehdä heistä selvää samalla kirkasotsaisella leimakirveellään? Toisaalta... huomenna kaikki voi taas olla toisin.
No comments:
Post a Comment