Virtanen oli kesällä löytänyt mökin vintiltä vanhan kansion, jossa oli valkoisille aanelkuille liimattuna keräilykuvia sarjasta "Uudet aseet". Virtanen muisti hyvin nuo lapsuutensa purkkapaketin kylkiäisinä (vai tuliko purkka kylkiäisenä?) tulleet värilliset kuvat tuon ajan uusista aseista, kuten ohjuksista, suihkuhävittäjistä ja sen sellaisista. Lehtiä selaillessaan Virtanen melkein tunsi purukumipakkausten hajun ja maistoi purkan banaanin maun suussaan. Hän muisti miten koulun jälkeen kioskilla käytyään (tuohon aikaan ei purkkaa saanut syödä koulussa) hän oli suorastaan huumautunut purkan makeudesta ja värillisten kuvien kiehtovasta maailmasta.Noihin muistoihin Virtanen oli sitten nukahtanut kotisohvalle ruuan jälkeen ja nähnyt unta. Unessa hän oli taas uudelleen siellä mökin vintillä ja etsi lisää "uusia aseita". Ja sellaisen hän totta vie löysikin - paitsi, että se ei ollutkaan mikään uusi, vaan vanha, mutta aina väkevä ja tuhoisa. Sen metallinhohtoinen kiilto aivan kuin henki ulos ennen näkemätöntä tuhovoimaa. Kun Virtanen unessa piteli kylmän metallista asetta kädessään, hän aivan kuin säikähti sen keveyttä. Olisi niin helppoa käyttää asetta, suunnata se haluttuun kohteeseen ja yksinkertaisesti vain painaa liipasinta. Jälki olisi tuhoisaa ja peruuttamatonta.
Unessa Virtanen kuuli äänen sanovan aseen olevan "kielen voima ja sanan mahti". Virtanen ymmärsi, että jos tuota asetta käyttäisi varomattomasti ja kevein perustein, seuraukset olisivat vakavat ja tuottaisivat tuskaa monille. Ihmisten välisiä suhteita voitaisiin rikkoa, perheitä hajottaa, aviopuolisoja nostaa toisiaan vastaan ja kokonaisia yhteisöjä saatettiin hajottaa kielen voimalla ja sanan mahdilla, jos niitä käytettiin väärin. Pitkään säilyneet kulttuuritkin voitiin murentaa väärän informaation levittämisellä. Kaikki tuo tarjottiin usein ihmisille makean purkan kaltaisen juorun tai huhun muodossa.
Kun Virtanen heräsi, hänellä oli hiki ja hän riensi ensi töikseen hakemaan hyllystä Raamatun. Virtanen luki Jaakobin kirjeestä: "Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää! Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä."
Virtanen sulki Raamatun ja istui sohvalla pitkään mietteissään.
Oletko Timo omaksunut tyylin jossa kommentoit mieluummin pöntöstä seurakuntalaisten keskuudessa käynnissä olevaa keskustelua kuin nokatusten :)
ReplyDeleteTällaisen piirteen huomasin yllättävän usein helluntaiseurakunnassa. Johtaja ei halunnut altistaa itseään suoraan keskusteluun vaan julisti tuomion pöntöstä ja se oli sitten siinä.
En tarkoita että tekisit niin mutta kaipaisin lisää omia kommenttejasi suoraan kuhunkin viestiketjuun. Nyt on ainakin viime aikoina tullut vaikutelma että teet seuraavan postauksen edellisten keskustelujen siivittämänä. Toki tämä on sinun valintasi mutta ehkä välillä voisi olla kiva käydä keskustelua pidempäänkin yhden saarnan alla.
Mitä tulee kielen aseeseen, se vaatii harjoittelua että sitä ei koeta aseena eikä käytetä sellaisena, vaan keskustelun välineenä.
Uskon asiat ovat ilmeisen herkkiä tässä suhteessa. Kai meistä jokainen kokee niiden liittyvän elämämme syvimpään tarkoitukseen ja myös tulevaisuuden toivoon, johon olemme ankkuroineet tämän vajavaisen ja raihnaisen olemuksemme. Siksi erivät näkemykset ovat vaikeita.
Itse mietin tuossa taannoin eräissä livekeskusteluissa tulleiden erimielisyyksien seurauksena että onko mitään järkeä yrittääkään keskustella kun toinen on tarpeeksi eri mieltä. Uskosta on mielekästä keskustella kun jaetaan yhteistä näkemystä jolloin keskustelu vahvistaa ja rakentaa. Eriävä näkemys hajottaa ja vie voimia. Pahimmillaan se voi haavoittaa todella syvästi.
Itse sain esimerkiksi sellaisen kommentin kuullakseni että katolisuus ei ole kristinuskoa. Loukkaannuin todella syvästi. Kuinka joku tohtii sanoa miljardin katolisen, olkoonkin kuinka nimikristittyjä jonkun Jumalan tuomarin tehtävät ottaneen mielestä tahansa, niin kyllä katoliset uskovat Jumalaan, ei Muhammediin, Buddhaan yms.
Minulle on ihan yksi lysti jos Maria on heille tärkeämpi kuin meille. Ei tunnu missään.