"Silloin näkevien silmät eivät ole ummessa ja kuulevien korvat ovat avoinna kuulemaan. Neuvottomien sydän saavuttaa tiedon, sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi."
Jes. 32:3-4
Juttelimme hiljattain vaimoni kanssa siitä, mitä Herra on opettanut meille viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Kun jätetään pois kaikki vanhasta väärästä tai toisarvoisesta poisoppiminen, niin mieleen nousee ajatus omista virheistämme oppimisesta. En puhu nyt niinkään mistään synnistä, vaan tarkoitan sellaisia asioita, kuin valvominen, huolellisuus, tarkkaavaisuus, jopa varovaisuus suhteessa erilaisiin ilmiöihin ja toimijoihin hengellisessä kentässä.
Jesaja puhuu siitä, että näkevien silmät eivät olisi ummessa ja että kuulevien korvat olisivat avoimina kuulemaan. Kyse on hengellisten aistien harjaantumisesta erottamaan käytännön tilanteiden kautta hyvä pahasta, aito epäaidosta, totuus valheesta. Silloin neuvottomien sydän saavuttaa tiedon. Kun Herra saa itse tätä opettaa, se ei synnytä kyynisyyttä, mutta ei myöskään johda peloista käsin työskentelemiseen. Se synnyttää myös oikeanlaista kommunikaatiota seurakunnassa; sammaltavien kieli oppii puhumaan selkeästi.
"Enää ei houkkaa sanota kunnian mieheksi eikä lurjusta jalomieliseksi. Sillä houkka puhuu houkan puheita, hänen sydämensä hautoo pahaa. Siksi hänen tekonsa ovat jumalattomia, hänen puheensa Herrasta ovat mieltä vailla. Se mies jättää nälkäisen nääntymään, janoisen hän jättää juomaa vaille."
Jes. 32:5-6
Tämä on tämän opetuksen tarkoitus; asiat asetetaan oikeille paikoilleen seurakunnassa, joka on Jumalan temppeli, totuuden pylväs ja perustus. Aito hengellinen kasvu johtaa aina myös tähän:
"Mutta jalon miehen mielessä ovat jalot teot, hän pysyy lujasti hyvän puolella."
Jes. 32:8
No comments:
Post a Comment