Tuntematon Kristus

Aloitin tuossa aamusella lukemaan Johanneksen evankeliumia, mikä on hyvin mystinen evankeliumi. En nyt tarkoita tällä "mystisyydellä" mitään gnostilaisuutta tms. Se vaan poikkeaa muista evankeliumeista aika lailla. Heti ensimmäisessä luvussa tulee esille ajatus tuntemattomasta Kristuksesta, joka on salattu, mutta kuitenkin joidenkin löytämä. Koko maailma oli kyllä luotu tämän Logoksen kautta, mutta kun Hän tuli, Häntä ei tunnettu. Ne, joiden olisi pitänyt olla Hänen omiansa eivät ottaneetkaan Häntä vastaan, koska eivät tunteneet Häntä.

Kun Johannes Kastaja ilmaantuu paikalle, häntä luullaan Kristukseksi ja hänestä jopa toivotaan Kristusta. Kuitenkin hänkin sanoo hänen luokseen lähetetyille, että hän on vain "huutavan ääni erämaassa". (Siis kuvittele; ei edes "Huutaja" itse, vaan vain Hänen "äänensä".) Nämä kyselemään lähetetytkään eivät tunteneet Häntä, joka jo oli heidän keskellänsä.

Keitä olivat nämä "lähetetyt"? He olivat fariseuksia, joiden olisi luullut tuntevan läpikotaisin Kirjoitukset. Ja niin he tunsivatkin, mutta vain ulkokohtaisesti; "mistä kohtaa Kirjoituksista löytyy se ja se Messias-ennustus" ja "mitä se ja se rabbi onkaan sanonut tuosta Messiass-ennustuksesta", "millainen Messias on ja mitä hän tekee?" etc. Tätä kaikkea tietoa ja ymmärrystä oli jo tuolloin tarjolla yllin kyllin. Niin on myös meidän aikanamme; teologinen tieto, ymmärrys ja viisaus on jokaisen kiinnostuneen käden ulottuvilla. Totisesti, Raamattu on oikeassa, kun se toteaa: "paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin" (Saarn. 12:12).

Mutta Johannes itse kertoo, mihin hänen oikea tuntemisensa perustuu: Jumalan ilmoitukseen, etten sanoisi ilmestykseen. "Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'" (Joh. 1:33) Huomaa, että Johanneskaan, papin poika ja Jeesuksen sukulaismies, ei Jeesusta tunnistanut Messiaaksi. Vasta kun Pyhä Henki henkilökohtaisella tasolla ilmoitti hänelle Kristuksen, kaikki oli selvää.

Opimme tästä sen, että pelkkä ulkokohtainen sanan tutkimen, tiedon hankkiminen ja ymmärryksellä operoiminen ei riitä. Muuten tämä olisikin niin helppoa. Mutta kun tarvitaankin sisäistä tuntemusta, mikä taas perustuu oikeaan sydämen asenteeseen. On vaikeampaa olla lapsen kaltainen. Tarvitaan ilmestys Kristuksesta.

Lopulta - niin kuin näemme 1. luvun lopulla Natanaelin tapauksesta - tunnistamme Kristuksen siitä, että Hän tuntee meidät itsemme.

"Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!" Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut"." (Joh. 1:47-48)