Sisäinen ja ulkoinen

"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen."

Kol. 2:8


Demarien uudehko puoluesihteeri Mikael Junger (ent. yle) poistatti ensi töikseen oven puoluesihteerin työhuoneestaan. On alkanut uusi avoimuuden aika puolueessa, sanottiin.

Juttu voi olla mainostemppu, kikkailua mielikuvilla tai sitten se voi olla osoitus jostain syvemmästä; halusta muuttua tai sisäisistä muutospaineista. Kyse voi olla joko todellisesta halusta muuttua ja muuttaa toimintatapojaan tai sitten se voi olla silmänlumetta, itse asiassa pikemminkin yritys torjua koko muutos.

Paineet erota jostain yhteisöstä tai paineet liittyä toisen jäseneksi, hiustyylin muuttaminen, koruista luopuminen tai huivin käyttäminen - nämäkin heijastavat usein samaa problematiikkaa. Kummasta on kyse; sisäisestä muutoksesta vai vain jonkun ulkonaisen muodon noudattamisesta? Pelkkä ulkonaisen muodon omaksuminen - liittyi se sitten hiusten pituuteen tai lyhyyteen, pukeutumiseen, liikehtimiseen musiikin tahdissa, istumiseen tai seisomiseen, syömiseen tai juomiseen - voi tapahtua esim. uhan, pakon tai lievemmän painostuksen tuloksena, mutta koskaan se ei ole merkki todellisesta sisäisestä muutoksesta.

Minulle on Uutta testamenttia lukiessani syntynyt sellainen vaikutelma, että ihmiselle on varsin tyypillistä mieltymys erilaisten ulkonaisten tunnusmerkkien harrastamiseen uskonnon harjoittamisessa. UT kutsuu sitä "lain alla olemiseksi" tai "maailman alkeisvoimien" mukaan elämiseksi. Yhtä kaikki kyse on ihmisen luonnollisesta uskonnollisuudesta. Jumalan Hengen vaikutuksen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. koska se tapahtuu "lihan tyydyttämiseksi".

Uskonvaellukseni aikana olen ollut huomaavinani, että tällainen ihmisen myötäsyntyinen uskonnollisuus ja sen ilmeneminen käytännössä ei tee eroa kirkon, tunnustuskunnan, seurakunnan hengellisen orientaation, lähetysjärjestön viisivuotissuunnitelman tai herätysliiketaustan välillä. Eron tekeminen sisäisen ja ulkonaisen välillä on yhtä haasteellista karvalakkiveljien tupaseuroissa, goottilaisessa katedraalissa tai jossain megacitykirkossa. Yhtä kaikki tärkeää se on, koska Jumalan Hengen työn suunta meissä ihmisissä on aina sisältä ulospäin, ei päinvastoin.

Jeesushan sanoo, että ihmisen sisältä ovat lähtöisin erilaiset pahat asiat. Se, mitä sieltä tulee esiin, saastuttaa ihmisen. Ihmistä eivät niinkään saastuta jotkut ulkoiset asiat, vaan se, mitä löytyy siitä, mistä UT käyttää ilmaisua "liha". Kristinuskossa ei ole kyse ulkonaisen habituksen muuttamisesta tai uskonnollisen koodiston noudattamisesta, tapojen muuttamisesta tai vanhan parantamisesta, vaan siitä, että Herra saa tehdä suursiivouksen sisälläsi. Sitä, mitä sen perusteella nousee esiin, kutsutaan UT:ssa "Hengen hedelmäksi".


"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.

Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: "Älä tartu, älä maista, älä koske!" -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?

Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."

(Kol. 2:16, 20-23)