Törmäsin hiljattain eräässä vuosikertomuksessa erään teologisen opinahjon kohdalla teesiin: "Meillä ei ole omaa missiota." Ymmärsin ajatuksen niin, että toimeksiantajina ovat Jumala ja Hänen seurakuntansa ja niistä ollaan myös riippuvaisia.
Olen törmännyt tähän ajatukseen ennenkin. Muistan erään illan vuosia sitten kun tulin tapaamasta erästä opiskelijaani ja autossa Lahteen päin ajellessani mieleeni iski sananpaikka 3. Johanneksen kirjeestä: "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa." (jae 4)
Olen siitä lähtien pitänyt tuota UT:n kohtaa eräänlaisena tunnuslauseenani: ei omaa missiota, vaan Jumalan antama missio. Olisiko tämä mahdollista maailmassa, joka on täynnä ihmisten omia näkyjä, piitotettuja agendoja ja häikäilemätöntä manipulointia valjastaa ihmisiä toteuttamaan niitä? Olisiko mahdollista elää seurakunnan elämää, jossa kaikki tähtäisikin siihen, että ihmiset löytäisivät oman kutsunsa ja alkaisivat toteuttaa sitä?
Yrittämisen arvoinen juttu kuitenkin.
No comments:
Post a Comment