Luin äskettäin Vammalan evl. seurakunnan entisen kappalaisen, nykyisen Sley:n työntekijän Jari Rankisen blogista mielenkiintoisen kommentin Helsingin piispanvaaliin liittyen.
"Olisi aika ottaa vakavasti sekä arkkipiispan että Helsingin piispan vaali ja niiden tulos. ... Et sinä tai lounastoverisi valitse yksin piispoja. Heidän valintansa on Kristuksen kirkon ja kirkon pään, Kristuksen, tahto ja valinta."
Mielenkiintoinen kommentti ja herättää monenlaisia ajatuksia.
Mielestäni voimme kokonaan ohittaa tuohon kommenttiin sisäänrakennetun ajatuksen Suomen evl. kirkosta Kristuksen ruumiina. Ei kai nyt kukaan enää tosissaan tällä tavalla ajattele... Toisaalta, kuten edellisessä postauksessa näimme, niin löytyyhän tällaista ajattelua (omaan kuppikuntaan liittyen tietenkin) vapaiden suuntienkin piiristä, niin mikä ettei kirkosta.
Mutta sitten tämä ajatus siitä, että esim. piispojen valinta kirkko-organisaation virkahierarkkian huipulle on aina ja automaattisesti "Kristuksen tahto ja valinta". Myönnän, että minun on vaikea niellä tätä ajattelua, enkä löydä sille sen enempää raamatullisia kuin rationaalisiakaan perusteita. Mikäli näin ajattelemme, niin tällähän voitaisiin perustella ihan mitä vain: ei-uskova, Raamatun arvovallan ja apostolisen uskontunnustuksen kieltävä henkilö olisi "Kristuksen tahto ja valinta" ja loppupelissä paavikin olisi todellakin se, joka hän väittää olevansa Vicarius Filii Dei...
Mutta tässä todellisuudessa yllättävän monet näyttävät elävän. Monia uskoviakin näyttää vaivaavan huippuunsa viritetty hyväuskoisuus näissä kuvioissa. Kristillistettyä fatalismia, sanon minä.
Amen.
ReplyDeleteBlogi-kirjoituksesi ovat hyviä ja mielenkiintoisia.
Etkö haluasi julkaista näitä Uuden Suomen blogi-palstalla ? Sinne sopisi oikein hyvin tämä sinun blogisi. Toisi tuoretta otetta hengellisiin asioihin monelle.