Jos useimman nykyajan ihmisen mielessä kummittelee sellainen ajatus, että hyvien asioiden toivominen itselle ja harras odotus niiden täyttymyksestä on väärin, niin väitän, että tällainen ajattelu on hiipinyt mieliimme Kantin ja stoalaisten kirjoitusten myötä eikä sillä ole mitään sijaa kristillisessä uskossa. Jos todella ajattelemme evankeliumien hulppeita lupauksia palkinnoista ja niiden päätähuimaavaa luonnetta, vaikuttaisi siltä, että Herramme pitää meidän unelmiamme, ei liian suureellisina, vaan pikemminkin liian vähäisinä. Olemme puolinaisia olentoja, jotka pelleilevät viinalla, seksillä ja kunnianhimolla, kun meille samaan aikaan tarjotaan ääretöntä onnellisuutta, niin kuin tietämätön pikkulapsi, joka tyytyy rakentelemaan savikakkuja slummissa, koska ei ymmärrä, mitä tarjous rantalomasta meren rannalla merkitsee. Tyydymme aivan liian vähään.
"The Weight of Glory", C. S. Lewis (1898-1963)
Niin uskohan on luja luottamus siihen mitä TOIVOTAAN! Ja sen joka Jumalan tykö tulee täytyy uskoa että Hän on ja PALKITSEE ne jotka Häntä etsivät.
ReplyDeleteEi siis pidä olla epäpyhä kuten Eesau, joka yhdestä ateriasta oli valmis myymään esikoisuutensa.