Niinhän siinä sitten kävi...

...mutta yllättävän niukasti.

Turun piispa Kari Mäkinen valittiin arkkipiispaksi evl. kirkon johtoon odotetusti, mutta yllättävän niukalla ääntenenemmistöllä 593 - 582. Eipä taida ihan heti tulla mieleen yhtä täpärää äänestystulosta sen enempää sekulaarin kuin klerikaalinkaan Suomen lähihistoriasta. Ehkä tämä heijastelee syvemminkin kirkon olemassaolevaa kahtiajakoa, joka oli nähtävissä jo aiemmin.

Varmaan sellaista peri kirkollista näkökulmaa - ja helpotuksen huokausta - edustaa Kari Latvuksen blogikommentti:

"Kari Mäkisen valinta arkkipiispaksi kertoo kirkon kevät säästä. Mäkinen oli vaaleissa pohtiva ja avoin, otti rehellisesti kantaa myös asioissa, jotka saattoivat syödä kannatusta. Tässä mielessä Mäkisen asennetta voi verrata John Vikströmiin, joka oli hyvä yhteiskunnan kohtaaja ja mainio pohdiskelija. Yksi valinta ei kuitenkaan isoa laivaa nopeasti käännä, mutta on asioita joiden käsittelyyn kirkossa nyt tulee uusia välineitä. Mäkisen valinta ei merkitse mitään radikaalia muutosta esimerkiksi kirkon linjaan samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta. Paarman ja Mäkisen linjausten erot ovat kuitenkin havaittavat ja kertovat asenneilmaston erilaisuudesta. Pienestä pakkasesta kevätauringon lämpöön ei ole monta astetta, mutta ero tuntuu."

Ehkäpä pienimuotoista tavallisen (nöyrän kuuliaisen) kirkkokansan rauhoittelua ja hyssyttelyä on havaittavissa tässä kommentissa eli että "eihän tässä nyt mitään äkkiliikkeitä tapahdu homoparien kirkkohäiden suhteen". Esim. Ylen uutiset oli taas paljon avoimemmin tuulettava asian suhteen, kuten valtamedialta tässä kohtaa voi odottaakin. Kyllähän suunta on selvä, kuten aiemmin uskalsin spekuloida asiasta.

Nyt vain odottelemaan eri tahojen kannanottoja asian tiimoilta, joita tullaan tässä(kin) blogissa seuraamaan tarkasti. Miten virittävät kiitosvirsiään korkeakirkolliset piirit katedraaleissaan? Entä miten reagoivat herätyskristilliset piirit tilanteeseen? Onko jo säkin ja tuhkan vai peräti nokialaisen tien aika? Hyppiikö Etlarin päätoimittaja Heikki Hakala riemusta tasajalkaa Ristin kirkon katolla? Kaikki tämä jää nähtäväksi, joten pysykää kanavalla...


PS. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että evl. kirkko on nyt ja lähitulevaisudessa (vielä pitkään) pääasiallinen lähetyskenttämme Suomessa. Tämä sanottuna ilman sarvia ja hampaita ja siitä yksinkertaisesta syystä, että (edelleen) valtaosa väkeä kuuluu tuohon instituuttiin - ainakin ulkonaisesti.

Eilen Tampereella totesin eräälle ystävälleni, että kirkossa on (puhe oli pääkaupunkiseudusta) tilaa hyvinkin raamatullisen myyräntyön tekemiselle, johon hän, että niinhän siellä jo nyt tehdäänkin, johon minä, että sehän on vain kirkon virallista normaalitoimintaa. Nyt sille suuntaukselle on lisäksi saatu keulakuvaksi oma mies arkkipiispaksi.