Lasse Marjokorpi, joka on Kemijärven kirkkoherra ja kirkolliskokouksen pappisedustaja käytti kirkolliskokouksen täysistunnossa 03.11.2009 puheenvuoron, jossa hän luetteli viisi pääkohtaa kirkon virhestrategiaan.
1. Kristillisestä etiikasta luopuminen, joka saa aikaan uudenlaisen, keksityn etiikan syntymisen. Kun aiemmin koko kristillisen etiikan perustana oli Jumalan sana ja sen opetus, niin nyt keskitytään enemmän taistelemaan "homokammoa" vastaan. Ihmisen toiminnan perustaksi ei riitä vain se, että se on laillista, vaan sen on oltava myös moraalisesti kestävää.
2. Kansan yleisen mielipiteen seuraamisen tien valitseminen Jumalan sanan opettamisen sijasta. Kristityt ovat kyllä kuuliaisia esivallalle, mutta mikään kirkko ei ole aikaisemmin historiassa tyytynyt vain siihen, että sen oppi, etiikka ja järjestys olisi ympäröivän kulttuurin sanalemaa. Jumala sana ylittää aina vallitsevan kulttuurin syntiset ja vajavaiset käsitykset.
3. Kirkkoon syvästi kiintyneiden ja kristillistä uskoa tunnustavien ihmisten syrjiminen virassa, hallinnossa ja seurakuntalaisina. Tällä menolla uskovat ihmiset työnnetään eroon kirkosta. Monet ovatkin jo etsineet jumaslanpalvelusyhteisönsä muualta ja siirtyneet kilpailevan toiminnan piiriin.
4. Kirkollisten toimitusten alentaminen palveluiksi, joita toimitetaan ihmisille kansansuosion vuoksi, tekemättä itselleen ja heille mitään Jumalan sanasta nousevia omantunnon kysymyksiä.
5. Kirkko ei pidä evankeliumin julistamista tärkeimpänä tehtävänään ihmisten kääntymiseksi ja uskon syntymiseksi. Kirkon opin ja teologian liudentaminen maailmalta lainatuilla ohjelmilla ei käy kirkon opetussisällöksi.
"Oikean strategian löytämiseksi" Marjokorpi laina Tuntematonta sotilasta ja tilannetta, jossa Rokka joutui toverinsa kansa kahdestaan taistelemaan saartavaa vihollisjoukkoa vastaan. Kehittyi seuraavanlainen sananvaihto:
"-Täs on täyet lippaat. Sikälskö mie tikkaan ne tyhjäks, sie täytät ne. Mut pane aina täysinäine täysinäiste läjään, etteivät sekahu. Ole aivan rauhallinen, nii mieki oon. Nuohan ne koht on kovil eikä myö.
Sitten Rokkaan osui ja hän menetti hetkeksi tajuntansa. Lampinen yritti lähteä pakoon. Rokka tarttui häntä nilkkaan ja sanoi:
- Mihin sie määt?
- E... en mihinkää.
- Katsoha sie, tää asia on sellane, et jos sie lähet juoksemaan, sie saat juosta ain Pohjallahell saakka. Kyll hää tulloo peräs, älä yhtää epäile. Mut jos sie pysyt paikoillas, etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kans samaan monttuun. Se on tämän puolustussovan ratekia."
Marjokorpi päättää puheensa:
"Tällä lainsäädännöllä kirkko saattaa järjestyksensä viiveellä seuraamaan maallistuneen yhteiskunnan kehitystä ja perustaa automaatin, joka juoksuttaa sitä - ei vain ´Pohjallahell´ asti vaan sen ylikin, niin että lopulta vihitään avioliittoon, jossa sukupuoli ja lukumäärä ovat vapaasti valittavia."
(Koko puhe on luettavissa www.evl.fi/keskushallinto/kirkolliskokous/esitykset, päätökset, puheenvuorot.)
Kuuntelin joulunalusviikolla aamuhartautta, jossa puhujana oli hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen Kuopiosta (siis homojen asianajaja Wille "rienaaja" Riekkisen hiippakunnasta).
ReplyDeleteHavahduin Häkkisen sanohin: "Kirkossa puhaltaa kylmä viima, joka helposti sammuttaa tämän pienen liekin." Terästäydyin kuuntelemaan, mikä tuo kirkossa puhaltava kylmä viima Häkkisen mielestä olisi. Hiippakuntadekaani jatkoi päättäväisellä äänellä: "Tuo viima puhaltaa sieltä suunnasta, missä uskotaan oikeaoppisuuteen enemmän kuin ihmisen uteliaisuuteen ja Jumalan hyvyyteen.Tuomion sanat saavat Hengen liekinkin sammumaan...Kirkossa riittää valitettavasti niitä, jotka sammuttavat toisen hauraan uskon sanomalla , miten asiat oikeasti ovat... Mutta älä välitä näistä pimeyden lähettiläistä."
Että tälläista puhetta Kuopion suunnalta. Ja ilmeisen vakavissaan kirkonmies puheli.
Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat: "Jos se valo, joka teissä on, on pimeyttä, niin kuinka suuri onkaan pimeys."
Vastaavanlainen juttu tuli ennen joulua vastaan RadioDeissä vuoden alussa aloittavan mediapastorin Mikko Salmen lausunnossa. Hän oli ensinnäkin vastannut lähetettyyn kysymykseen uudelleen kasteelle memises, että niin tekevä ihminen syyllistyy Pyhän Hengen pilkkaan.
Puolustuslausunnossaan Salmi totesi, että hän halusi varoittaa sielunhoidollisesti kysyjää. Vertasi tilannetta siihen, kuinka vanhemmat opastavat lastaan punaisissa valoissa ja varoittavat kulkemasta niitä päin.
Sitten Salmi kuitenkin vesitti sanomansa toteamalla, että tuskinpa mitään anteeksiantamatonta syntiä onkaan. Samalla logiikalla punaisia valojakaan ei ole. Miksi hän varoitti Pyhän Hengen pilkasta, joka Raamatun mukaan on anteeksiantamatonta? Oliko siis uudelleen kastattaminen se varsinainen uhka?
Kyllä Raamatusta sentään löytyy vahvoja ajasta ja paikasta riippumattomia peruspilareita, selkeästi näkyviä reimareita, joiden mukaan on voinut ja voi vataisuudessakin suunnistaa.
Miksi ihmeessä kirkonmiehet vesittävät Raamattua ja sen sanoja?
Täällä toinen Lapin mies Aslak Hemmetistä.
ReplyDeleteKyllä Kemijärven kirkkoherralla uskaltaa sanoa etelän lässyttäville kirkonmiehille ja silmiään viattomina humaanisti räpytteleville naisteologeille suorat sanat.
Tässä tulee lisää. Lainaan tähän blogiin kommettina lähettämiäni omia sanojani viime syksyltä:
1. "Ruotsin kirkko vihki kaksi naispappia piispoiksi. Toinen näistä oli suomalaissyntyinen Tuulikki Koivunen-Bylund, toinen oikea ruotsalainen Eva Brunne. Suomalainen piispa Simo Peurakin oli mukana tässä juhlallisessa ordinaatiossa, jossa taivaan uskottiin koskettavan maata.
Eva Brunne siunattiin Tukholman piispaksi. Hän elää lesbosuhteessa toisen naisen kanssa. Tämä Eva ei siis ole naimisissa testosteronia puhkuvan Adamin kanssa, vaan jonkun pikkurintaisen Birgitta-pyhimyksen kanssa.
Että tällaista on meno Ruotsinmaalla ja vieläpä sen kirkossa. Samanlaistahan se on täällä Suomenniemelläkin. Imatran kirkkoherra Marja-Siskokin tuli munattomana takaisin kirkkoherran virkaan. Sipsuttelee nyt korkokengissään kirkkoherranviraston käytävillä. Olisivat saaneet mieskappalaiset katsella vähän perään...
Tuulikki Koivunen-Bylund totesi haastattelussaan olevansa ylpeä siitä, että sai tulla vihityksi piispan virkaan yhdessä pätevän Eva Brunnen kanssa. Samaa sukupuolta elävien parisuhde on hänen mukaansa nykyisin osa ruotsalaista yhteiskuntaa ja sellaisena hyväksyttävää. (Samalla logiikalla lahjonta on osa venälöäistä yhteiskuntaa ja sinänsä hyväksyttävää. Tai huumeet ovat osa talebaanien toimeentuloa ja sinänsä ihan OK.) Voi tätä naisressukan logiikkaa! Ja miehet eivät sano mitään! Vihkivät virkaan ja hymyilevät läpi synteettisten kyynelten. Koivunen-Bylund sanoo olevansa esirukousten kohteena valmis piispan virkaan. Kyllä on pehmoista puhetta. Voi Hemmetti sentään..."
2, Kun menet seuraavan kerran luterilaiseen jumalanpalvelukseen, niin muista, että niin sanottua Jumalan sanan saarnaa suorittaa erittäin suurella todennäköisyydellä joku seuraavien vaihtoehtojen papeista:
1. Miespappi Jorma, joka on ennen jumalanpalvelusta ollut perseyhteydessä elämänkumppaninsa Urpon kanssa.
2. Naispappi Ninni, joka on löytänyt itsensä, tullut ulos kaapista ja kihlautunut lukiossa uskontoa ja laajaa elämänkatsomustietoa opettavan Mirkun kanssa.
3. Heteropappi Eero/Irma, joka ei ole uskaltanut nousta julkisesti vastustamaan kirkon jumalatonta menoa.
Tulevaisuudessa luetteloon voitanee lisätä terrierinsä kanssa parisuhteessa elävä biseksuaali TT Isabella Armo-Syntinen.
Pimeäksi ilta käy. Luulevatko nämä pappiressukat jonkun ottavan tosissaan, kun he lukevat Raamattua ja sitten siitä saarnaavat? Tämä on huonoa teatteriakin. Ja esitykset toistuvat viikosta toiseen. Kohta kirkkojen kivetkin huutavat. Pankaahan valoja päälle siellä sakasteissa!!!"
Ahdistunut Aslak
Ps. Jos minä olisi homo, niin tekeytyisin tulevani uskoon, menisin kasteelle, liittyisin helluntaikirkkoon ja vaatisin vihkimistä kumppanini Oraksen kanssa.
Aslak vielä Hemmetistä:
ReplyDeleteEdelliseen kommenttiin viitaten:
Ei sittenkää lupaa homoliitoille Ruotsin Vapaakirkossa.
Ruotsin vapaakirkon , Svenska Missionkyrkanin, kirkkohallitus perui päätöksensä sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen avioliittoon. Pääätöksen peruminen siirtää keskustelun toukokuussa pidettävään vuosikokoukseen, joka on kirkon ylin päättävä elin.
Näin uutisoi viime viikolla helluntailaisten Pravda, RiVo eli Ristin Voitto.
Homoparien vihkimisen salliminen sai aikaan kohua sekä kirkon sisällä että muissa kristittyjen yhteisöissä.
Suomen Vapaakirkon johtaja Hannu Vuorinen pitää suunnanvaihdosta myönteisenä ja kertoo ihan rauhassa seuraavansa, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Voiko tällaista poliitikkomaisesti seurata ihan rauhassa. Luulisi olevan tuli persuksissa veljeskirkon noustessa luomisjärjestystä vastaan.
Mitä tänään Ruotsissa, sitä huomenna Suomessa. Ei tarvitse olla profeetta väittääkseen, että parinkymmenen vuoden sisällä RiVo uutisoi vastaasta Suomen Helluntaikirkossa. Kehitys on vääjäämätön!
Nyt ovat ruotsalaiset vapaarikolliset siis miettimistauolla, jonka aikana pohditaan, voiko hinttejä siunata avioliittoon vai ei.
Meniköhän Jumalakin miettimistauolle? Ja tulee leukapartaansa raapien takaisin ilmoittaakseen Vapaakirkon vuosikokouksessa muuttaneensa luomisjärjestystä ja päättäneensä asettua kannattamaan puppelipoikien miehekkäitä touhuja.
Yhteiskuntakelpoisuuden hitaassa kypsytyksessä vanhat herätysliikkeet - kieroutuneen kansan ääntä kuuntelevasta kansankirkosta puhumattakaan - ovat valmiita myymään omia herätysliiketaustojaan. Ne näyttävät kypsyvän valmiuteen nousta itsensä Luojan periaatteita vastaan!
Marjokorpihan on pistellyt asiaa. Jumala on vain lähettänyt niin väkevän eksytyksen että ilmeinenkin totuus jää kaikumaan kuuroille korville. Karmeaa, mutta että nielaus. Tuntuu ettei nykyään kannata enää tuhlata paukkuja totuuden huutamiseen, pelkkä rukous kai enää auttaa... Tai sitten Herra ei oo vielä näyttäny seuraavaa korttia.
ReplyDeleteJukka nostaa esille ajankohtaisen ongelman: huutaako vai rukoilla.
ReplyDeleteItse en enää rukoukseen kirkonmiesten puolesta panoksiani hukkaa. Kansankirkko on tiensä valinnut ja sen puolesta rukoilemiseen ei kannata paukkuja hukata.
Sen sijaan kirkon sisällä olevien uskovien (paitsi siis järjestelmään sitoutuneiden johtajien) puolesta rukoilen. Rohkeutta olla tinkimättä, rohkeutta nostaa päänsä ja alkaa kirkon sisällä elää raamatullista seurakuntaelämää.
Pitäisi olla varma, mitä rukoilee. Jumalan mielen mukainen rukous olisi elintärkeää. Esirukous on voimallista, kun se on todellista ja yksimielistä. Jälkimmäiseen kristityt eivät keskimäärin pysty yhtä isommassa porukassa. Yksittäiset erilliset rukoilijat siellä täällä ovat kuin sotilaat ilman sodanjohtoa ja yhteistä päämäärää.
Näyttää siltä, että Vapaa- ja Helluntaikirkkokin ovat valinneet mieluummin yhteiskuntakelpoisuuden kuin protestiliikkeen aseman. Ne ovat alkutaipaleella tinkimisessä selvistä Jumalan periaatteista. Niillä on ollut
alkuherätysten jälkeen vuosikymmeniä aikaa näytää tylsistyneet kyntensä. Ne eivät tätä yhteiskuntaa enää suolaa...
Itse valitsisin huutamisen tien. Mutta se on tehtävä järkevästi ja hyvällä maulla ja suolalla. Ne, jotka siihen pystyvät, olkaa valmiita ja huutakaa!!! Ja taustat kannattaa varmistaa yhteydelllä yksimielisiin rukoilijoihin.
Rukoilijat, etsikää toisianne. Liittykää yhteen! Älkää jääkö kirkkokuntienne vangeiksi ja tuhlatko panoksianne pelkästään oman kirkon puolesta rukoilemiseen!
Kaamoksen tuloa ei kukaan voi estää. Se vain tulee. Samalla tavalla pimeys soluttautuu kirkkolaitoksiin...
ReplyDeleteMutta kaamos taittuu. Jossain vaiheessa tulee talvipäivän tasaus. Päivä alkaa pidentyä ja valo voittaa. Sitä ei voi kukaan estää. Yöpöllöille tulee huonot ajat, kun pimeä aika lyhenee ja loppuu kokonaan.
Jää on seurausta lämmön puutteesta. Mutta kevät on tulossa. Silloin jää sulaa itsestään lämpötilan noustessa plussan puolelle.
Näin käy kairassa vuosi toisensa jälkeen. Kevät on toivon aikaa. Vielä muutama kuukausi ja nyt elottomat ja jäätyneet suot ovat täynnä sirkutusta, huutoa ja uuden elämän syntymää...
Tätä uutta aikaa ja uuden elämän syntymistä odotan kristittyjen keskuuteen. Jotkut sanovat sitä herätykseksi. Mutta se ei voi olla siistiä. Uskoontulleita ohjaillaan olemassaoleviin kirkkoihin, järjestellään pienryhmiä ja sen jälkeen kaikki jatkuu kuten ennenkin. Niin kuin isoissa missioissa tähänkin asti. Ei odottamani herätys ei voi olla olemassaolevien rakenteiden ehdoilla tapahtuvaa pikkureformaatiota. Silloin hajotetaan maahan, revitään, raastetaan. Kukkuloita madalletaan ja laaksoja täytetään. Johannes Kastajat huutavat erämaassa kuin viimeistäå päivää...
Odottamani muutos ei voi tulla nykyisiin kirkkorakenteisiin ja sen kovan paskan päälle, mitä ne sisällään pitävät. Tarvitaan kovalevyn formatointia...Virustiedostojen tuhoamista ja tietokoneen rekistereiden puhdistamista. Liian kauan on pyöritetty samalla keskusmuistilla. Totutut hakemistorakenteet täytyy yksinkertaisesti korvata uusilla. Vanhojen tiedostojen varmuuskopiotkin pitää hävittää...
Pimeys ei voita valoa, vaan valo hävittää pimeyden. Kannattaa sytytellä pikkutuikkuja ja odottaa Todellisen Valon ilmestymistä.
Välillä sitä aina miettii että meidän ihmispolojen sanat on ihan yhtä tyhjän kanssa. Päivän lehteäkin kun lukee niin se paperi siinä on arvokkainta.
ReplyDeleteOnneksi on Jumala. Hänhän on siis olemassa ja pitää visusti kiinni Sanoistaan. Elikkäs näyttää aika pahalta mitä tuleman pitää. Aikaperspektiivi vaan hämää, samoin järjetön teknologiakiihdytys ja arvojen murros jota tuskin kukaan lienee aiemmin kokenut. Että offarilla mennään...
Johtakoon Herra rukoilemaan ja huutamaan, miten parhaaksi näkee. Luulen että Hänen ratkaisuihinsa ei meidän onnistuneet tai epäonnistuneet Hengen johdon etsinnät sittenkään juuri vaikuta. Kunnia Jumalalle!! Viva Dios!!
Aslak heitteli tietokonevertausta kirkkopolitiikkaan:
ReplyDeleteMielestäni tilanne on se, että vanhat koneet jauhavat omilla Microsoft-käyttöjärjestelmillään ja hakemistorakennelmillaan hamaan synkeään loppuun asti.On idealismia uskotella, että lopunajassa perinteiset kirkkokunnat palaisivat alkujuurilleen ja jotenkin salaperäisesti uudistuisivat alkuhehkuun. Historian taakka on yksinkertaisesti liian painava.
Rinnalle on rakennettava kokonaan uudenlaista järjestelmää Mac-järjestelmää.
Turhaa vastakkainasettelua rivikäyttäjien välillä kannattanee välttää. Samat ihmiset voivat olla yhtäaikaa molemmissa järjestelmissä - ja vakuuttua vähitellen Macin ylivertaisuudesta.Vaikka kyllähän Microsoft-monopolillakin omia hyviä puoliaan on!
Pioneerien kivinen tie on joidenkin kuljettava. He eivät voi samaan aikaan rakentaa kahta rinnakkaisjärjestelmää. Mac-pioneerit saavat kovimmat iskut juuri Microsoftilta - ei ulkopuolisilta markkinoilta. Tämäkin on ymmärrettävää -ovathan Mac- ja Microsoft-tyypit saman alan miehiä.
Miksi vaihtaa yhtä suljettua systeemiä toisenlaiseen monopoliin, kun tarjolla on myös avoin, ruohonjuuritasolla aivan ilmaiseksi leviävä käyttöjärjestelmä eli linux...
ReplyDeleteHyvä ja aiheellinen kommentti.
ReplyDeleteEn tunne Linuxia muuten kuin nimeltä. Miksiköhän se ei ole levinnyt rivikäyttäjille? Onko se riittävän helppokäyttöinen?
Joillakin se on kuulema rinnakkaisjärjestelmänä esimerkiksi Microsoftin Vistan kanssa.
Isolla rahalla jyräävät monopolit jyräävät itsensä läpi ja nitistävät muut alleen. Onko kysymys markkinoinnista?
Mielenkiintoinen tämä Linux-heitto. Itse uskon kristillisyydessä juuri tämäntyyppisen yksinkertaisen (ja ilmaisen) seurakuntaelämän esiintuloon. Ilman copyrighteja ja piispallisia omistusleimoja.