Mielenkiintoinen ilmiö

Olen aina silloin tällöin lueskellut Eksegeettinen safari-nimistä blogia, joka mainostaa itseään "Suomen luetuimpana raamattuaiheisena blogina". Eilen illalla törmäsin blogin sivuilla nuoren teologiveljen postaukseen, jossa todetaan, että "liian korkean raamattunäkemyksen opettaminen on epäeettistä". Tällä "liian korkealla raamattunäkemyksellä" tarkoitetaan tässä Raamatun virheettömyyttä. Kirjoituksessa vedotaan tunnettuun brittiläiseen teologiin James Dunn´iin, jonka mukaan Raamatun täydellistä virheettömyyttä korostava opetus on "pastoraalisesti tuhoisaa".

"Kun ihmisille opetetaan, että koko Raamatun luotettavuus olisi vaarassa, jos siellä olisi yksikin virhe, tehdään vakavaa vahinkoa oppilaiden raamattukäsitykselle. Hänen mukaansa ns. "slippery slope" -argumentti (siis ajatus, että pieni virhe johtaa lopulta keskeisten oppien kumoamiseen) osoittaa hengellistä epäkypsyyttä."

Kirjoitus päättyy melko kyyniseen toteamukseen: "Onko edes mahdollista yrittää opettaa "kriittistä luottamusta Jumalan joissain-kohtaa-kyseenalaiseen Sanaan"?"

Spontaani kysymys edellä kuultuun liittyen: mihin tämä johtaa? Okei, nyt - tässä vaiheessa prosessia - kiinnitetään huomiota siihen, että kun evankeliumit asetetaan rinnakkain, niin virheitä löytyy, mutta mitä tulee tämän jälkeen? Entä mitä on tien päässä? Miten tämä sopii yhteen Raamatun oman itseilmoituksen kanssa - jos sillä nyt tässä uuden valon löytämisen innossa on enää mitään merkitystä? Tarkoitan sitä, että kun se nyt kuitenkin puhuu itsestään Jumalan Hengen inspiroimana ilmoituksena ihmiskunnalle, Totuutena.

Kahteen juttuun kiinnittää väistämättä huomiota. Ensinnäkin tällainen ajattelu nousee nyt ns. vapaiden suuntien - nähtävästi erityisesti helluntailaisuuden piiristä. Tämä on uutta maamme hengellisessä kentässä. Toinen juttu on déjà-vu-ilmiö, jonka tämä kirjoitus aiheuttaa. Mieleeni tulevat nimittäin hyvin pitkälle samanlaiset ja -sisältöiset keskustelut nuorten luterilaisten teologinalkujen kanssa joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten. Ymmärrän hyvin, että tällainen "vanhojen muistelu" aiheuttaa korkeasti oppineiden teologien suupielissä vain kevyttä pilkallista nykimistä. Kuitenkin jäljet pelottavat, kun ajattelen kehitystä evl. kirkossa viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana. Tämä huoli myös aiheuttaa tämän reaktion.

Seurauksena tulee olemaan - ja on jo nyt - voimakas kirkollistumiskehitys vapaiden suuntien, erityisesti helluntaikirkon piirissä. Tämä kehitys tulee näkymään papiston aseman ja arvovallan nousuna. Se tulee tapahtumaan ns. maallikkojen kustannuksella ja se tulee ruokkimaan entisestään tavallisen kirkkokansan passivoitumista ja hengellistä taantumista. Seurauksena tulee olemaan maallistuminen. Vaarana on se, että perinteiset hengellisinä protestiliikkeinä alkunsa saaneet vapaat suunnat tulevat menettämään lopunkin teränsä. Toisaalta se tulee kyllä vain vauhdittamaan esim. helluntailiikkeen jakaantumista, kun kaikki eivät millään sopeudu nykymenoon.

Vakavimmat seuraukset tulevat näkymään Raamatun arvovallan romahtamisena. Asioita ja ilmiöitä ei enää punnitakaan Raamatun sanalla, vaan perinteillä, tunnustuksilla ja tulkinnoilla. On aiheellista kysyä, mille kehitykselle avataan ovi nyt? Viittaan edelleen siihen, mitä jo on tapahtunut Suomessa evl. kirkon tai muualla länsimaissa kirkkojen piirissä. Pelkään, että tulemme näkemään samanlaista romahtamista vapaiden suuntien pohjalta syntyneiden kirkkokuntien piirissä.

Tämä kaikki saa minut vakavissani kyselemään, miten ja missä meidän tulisi opettaa Raamattua omille hengellisille lapsillemme? Mikä olisi oikea oppimisympäristö hyvälle hengelliselle opetukselle? Onko se perinteinen raamattukoulu sisäoppilaitosasumisineen, kurssimuotoisine opiskeluineen ja akateemisten oppiarvojen korostamisineen? Vai olisiko se Missionuorten DTS-tyyppinen, enemmän käytäntöön painottuva oppimistyyli ja -ympäristö, jossa teologia ja käytäntö, oppi ja elämä kommunikoisivat keskenään joustavammin? Kun Raamatun malli oppimisesta ja opettamisesta on kuitenkin niin käytännönläheinen ja mallioppimista korostava.

No, joitain askelia tähän suuntaan on otettu.