Seuraava pohjautuu erään ystäväni joitain vuosia sitten lähettämään sähköpostiin, kun kävimme nettikeskustelua apostolisuudesta. Heitän tämän editoidun version tähän yhteisesti arvioitavaksi. (Eikö olekin muuten hyvä huomata, että jotain liikettä on ollut tällä rintamalla aiemminkin.,,)
Apostoli on lähettiläs. Se on kreikankielisen sanan merkitys tässä yhteydessä.
Apostolin esikuva apostolina on Jeesus itse: "Niinkuin Isä on
lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät." (Joh 20:21) Jeesus on
apostolin lähettäjä - normaalisti seurakunnan kautta.
Apostolien tehtävä on ytimessään: "Menkää siis kaikkeen maailmaan ja
tehkää kaikki kansat/heimot (minun) opetuslapsikseni." (Matt 28:19).
Apostolien tehtävä on karkeasti kaksijakoinen: synnyttää uskoa ja
kuuliaisuutta eli "uskon kuuliaisuutta" (Room 1:5). Sama tulee esille apostoleille annetun lähetystehtävän kahdessa osassa: "kastamalla heitä ... ja opettamalla heitä ..." (Matt 28:19-20).
Apostolien työnkuva sisältää sanoja (julistusta ja
opetusta), tekoja (esikuvaa ja toimintaa) sekä voimaa
(ilmestystä ja ihmeitä) (Room 15:17-21) tai toisesta näkökulmasta
rukousta ja sanan (=ilosanoman) palvelusta (Apt 6:4).
Apostoli on Jumalan palvelija. Apostoli ei etsi omaa kunniaansa, ei
rakenna omaa valtakuntaansa tai toisten ihmisten valtakuntia (kuten
tunnustuskuntia) (1Kor 3:1-10).
Apostoli toimii tietyn kansan tai kansojen alueella (juutalaisten,
pakanoiden, suomalaisten) (Gal 2:6-7). Kyseinen kansa tai kansat ovat
erityisellä tavalla hänen sydämellään.
Apostolien tehtävä on kokonaisvaltainen - se sisältää elementtejä
evankelistan, opettajan, paimenen ja profeetan työstä. Apostolien
tehtävään kuuluu kokonaisvastuu ja valtuutus, joka on vastaavasti
laajempi kuin muiden varustajien. (Ks. Ef. 4:11s.)
Apostolien sydämen asenne seurakuntaan ja toisiin varustajiin on
kuitenkin palvelijan tai orjan, ei isännän tai käskijän (Luuk 22:25-26).
Toisaalta asenne on myös isällinen tai äidillinen (Gal 4:19).
Apostolin auktoriteetti ei tule virallisesta asemasta tai nimikkeestä
organisaatiossa, vaan perustuu suhteeseen, luottamukseen ja kunnioitukseen.
Apostolisesti suuntautunut uskova on apostolin tehtävän kutsuttu (Apt
9:15) tai lähetetty (Apt 13:2). Yllä oleva lista kuvaa apostolisesti
suuntautuneen ihmisen tehtävää, asennetta yms., vaikka häntä ei (vielä)
olisi lähetettykään täysipainoisesti tehtäväänsä.
Luulisin, että apostolin kutsua ei aina seuraa kokoaikainen apostolin
tehtävä (toisin kuin Wolfgang Simson opettaa). Arvelen, että Jumala
kutsuu ja käyttää myös osa-aikaisia teltantekijä-apostoleja ja toisaalta
käyttää myös "koulutusvaiheessa" olevia "puuseppiä" (jollainen itsekin
ajattelen olevani).
Ef. 4: 11. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
ReplyDelete12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
1. Tess. 2: 3. Sillä meidän kehotus puheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua;
4. vaan niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.
5. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme,
6. emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta,
7. vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa; vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa;
2. Tim. 1:11. jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.
12. Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu.
Me saamme tietää kutsumme ja jos et nyt vielä tiedä, niin etsi Jumalaa ja hänen vanhuskauttaan. Pyhä Henki sinulle sen mielellään kirkastaa uudistuneessa mielessäsi. Lihanmieli saattaa estää sinua olemasta varma kutsusi suhteen. Tämä on sellainen on / off tieto.
Joten kysymys ei ole suuntauksesta johonkin tehtävään.
Opetuslapseus on kuitenkin aina ennen asetusta / voitelua.
Luuk. 17: 10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"
Apostolit ovat aina Herramme itse kouluttamia, koska vain hänen läsnäolossaan me muutumme!
Meidän tehtävämme on olla Herraa lähellä ja lähteä samanaikaisesti Hänen kanssaan.
Kiitos nimimerkki "apostolille" Raamatun paikoista. Persoonallisuutesi, työsi ja tarkoitusperäsi jäävät meille edelleen yhtä hämäriksi kuin tähänkin asti. Sääli...
ReplyDeleteTäytyy sanoa, että on todella mielenkiintoinen teema meneillään. Ilo lukea :)
ReplyDeleteMeidän identiteettimme on vain Kristuksessa! Apostoli on vain tehtävänimike, tosin kaikkein vaikein ja vaativin. Itsessään se ei ole mitään, vaan Herramme läsnäolo antaa sen auktoriteetin. Ihmisenä emme ole sen ihmeellisempiä, kuin kukaan muukaan. Herralle antautumistasomme on suoraan verrannollinen käyttökelpoisuuteemme hänen valtakunnassaan.
ReplyDeleteSamat lainalaisuudet on kaikissa muissakin tehtävissä vaatimustason ja julkisuusasteen vaihdellessa. On huomioitava, että Herramme itse valitsee palvelijansa. Ja on tiettyjä tehtäviä joihin voi itse pyrkiä, mutta kuitenkin hyväksyntä tulee viimekädessä aina Herraltamme.
Eikä kukaan voi voidella itseään mihinkään tehtävään, vaikka mieli tekisikin.
Totuus tekee vapaaksi vääristä käsityksistä. Tarvitsemme kaikki Totuuden Henkeä yhä enemmän vapautuaksemme ja vapauttaaksemme toisemme.
Veli ap.
Kuulosti hyvältä tuo Timon laittama lista apostolin tehtävän piirteistä. Siitä pomppasi esiin apostolin voima. Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
ReplyDeleteMitä on voima? Se on vaikutusta. Pelkät sanat ovat tyhjiä sanoja, mutta jos mukana on voima, niin se vaikuttaa, että asiat tapahtuvat ja toteutuvat. Voima vaikuttaa muutosta. Tyhjiä sanoja on helppo suoltaa. Siihen ei tarvita muuta kuin verbaalisuutta. Mutta Hengen voimaa ei ihminen voi tuottaa itse. Hän on siinä riippuvainen siitä, onko elävä Jumala ihmisen lähettäjänä. Jos on, niin Herra itse vahvistaa sanansa sitä seuraavien merkkien kautta. Jos joku sanoo vuorelle jotakin eikä mitään tapahdu, silloin ei ollut voimaa. Mutta jos vuori siirtyy, niin silloin Jumala vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.
Tietysti on myös eksyttävää pimeyden voimaa, mutta se on oman juttunsa arvoinen.
Evankelistan voima vaikuttaa ihmisten syntymistä Jumalan lapsiksi. Opettajan voima vaikuttaa ihmisissä tapahtuvaa kasvua opetuksen suuntaisesti. Kirjanoppineilta puuttui tämä, mutta Jeesuksen opetuksessa oli valta. Paimenen voima vaikuttaa hyvän paimenuuden toteutumista. Profeetan voima näkyy hänen sanojensa toteutumisena. Samoin apostolin voima vaikuttaa, että asiat tapahtuvat.
Siis voimasta näkee, onko Herra lähettänyt palvelijaa vai toimiiko hän omin päin ilman Hengen valtuutusta tehtäväänsä.
Kari Kangasharju
Kiitos Kari. Erinomaisen tärkeä huomio Jumalan voimasta ja palvelutehtävistä.
ReplyDeleteMielessäni on eräs asia, jatkuvasti kasvavana taakkana. En oikein tiedä minne se sopisi mutta laitan nyt tähän.
ReplyDeleteAsiani on eräiden ääriliikkeiden voimakas esiintulo Suomessa, joka liittyy yhteiskunnan jatkuvaan antikristillistymiskehitykseen. Kysymykseni kuuluu, pitäisikö kristittyjen reagoida vai ei. Apostolithan eivät kainostelleet.
Einstein sanoi että pahuus saa jalansijaa koska hyvät ihmiset ovat hiljaa. Minua kiusaa suunnattomasti se että kristityt eivät älähdä millään tavoin nykymenoon. Ei ole mielenosoituksia, ei juuri yleisönosastonkirjoituksia, ei oikein mitään. Ehdottomasti pitäisi olla näkyvää kannan ottoa! Perustelkaa viisaammat jos ei pitäisi.
Näitä ääriliikkeitä alkaa nyt tupsahdella sellaisella vauhdilla että kohta peli on menetetty, ellei sitä sitten uskota täysin Jumalan käsiin. Vihreät radikaalinuoret uhoavat lähes sisällissodalla. Sinänsä pidän sitä tervetulleena ilmiönä tässä läpimädässä kapitalismissa. Musliminuoret juhlivat mediassa Suomen itsenäisyyttä ja haluavat mukaan päätöksentekoon. Feminismi on jo ajat sitten lyönyt itsensä läpi kaikkialle, ei vähiten mediaan. Kannabis alkaa olla kohta laillista ja asenteet aina vaan höllempiä. Poliisi on täysin hampaaton.
Yhteiskunta on täysin jälkikristillinen, mutta monin paikoin jo antikristillinen. Miksi me emme tee mitään??!! Miksi??
Joku Israel-marssi on välillä ollut, ja niillä on ollut jonkun verran porukkaakin. Mutta ei muuta. Keskiolutmarssit ja vappukulkueet ovat sammuneet. Aika huutaa, suorastaan karjuu toimintaa ja kannanottoja.
Jonkin verran on lisääntynyt kristittyjen läsnä olo politiikassa. Mediassa on vielä varsin vähäistä, ainakaan tunnustuksellinen sellainen. Seurakunnat eivät ota mitään kantaa yhteiskunnan suuntaan.
Mahdollisuuksia olisi vaikka kuinka, mutta tarvitaan johtamista ja esiintuloja tälläkin sektorilla. Kuka alkaisi media-apostoliksi ja rohkaisemaan uskovia töihin mediaan ja järjestämään koulutusta miten päästä näkyviin mediassa asiansa kanssa? Tai sparraamaan politiikkaan? Tai organisoimaan mielenosoituksia ja marsseja? Apostolin saappaita olisi hurjasti täyttämättä. Itse odotan Herralta jotain konkreettista merkkiä, tähän asti on tullut niin paljon torjuntaa että ehkä aikani ei ole vielä.
Jukalle:
ReplyDeleteMikä estää meitä järjestäytymästä Jumalalliseen järjestykseen? Jumala on järjestyksen Jumala! Hän on jo tehnyt kaikkensa järjestääkseen meidät ja voidellakseen tehtäviimme, mutta meillä on kai niitä omia pyyteitä sekä ehtoja. Niinpä Hän jää sivustaseuraajan osaan kaikella rakkaudella, koska hän ei pakota ketään mihinkään.
Ongelma on siis meidän puolella ja maailma joutuu odottamaan meidän siirtoa. Sitten vasta yhteispeli voi jatkua...
Hyvä kaima asiaa haastat kyllä ottaa kattilaan passiivisuus ja ns hienotunteisuus että suola on menettänyt makunsa. Ruotsissa ateistit älähti kun uskovat on hiljaa eli toteutui sana..."jos nämä olisivat hiljaa niin kivet huutaisivat"
ReplyDelete