Kirkonrakentajien Foorumi/Hengen uudistus kirkossamme ry järjestää yhteistyössä Suomen Lähetysseuran kanssa 5.10. seminaarin teemalla "Laitoskirkko vai elävä kristillinen yhteisö". Alaotsakkeina ovat:
- Tavoittava työ, sitouttaminen ja diakonia seurakuntaelämän vahvuuksina
- Karismaattisuus tien avaajana Pyhän Hengen seurakuntia uudistavalle työlle
Seminaarin tarkoituksena on "tarkastella kirkon tilannetta nyt ja etsiä keinoja uhkakuvien muuttamiseksi toivon näköaloiksi". Seminaarin puheenjohtajana toimii emeritus arkkipiispa John Vikström ja sihteerinä Reijo Telaranta. Mukana on monia kirkon "kovia nimiä", kuten Jukka Paarma, Tapani Ruokanen, Seppo Rissanen jne.
Tämä sanottuna nyt ilman sarvia ja hampaita, mutta tälle kaikelle olisi nyt totisesti olemassa tilaus, mikäli kirkkoa haluaisi uudistaa. Merkit niin Suomesta kuin maailmaltakin nimittäin puhuvat sellaista kieltä, että jotain pitkään olemassa ollut ja todellisuutta vallinnut hegemonia on murtumassa, kuolemassa ja maatumassa. Ja edelleen ratkaiseva kysymys on, mitä tämän jälkeen tulee? Tai no, oikeastaan se kyllä on vielä ratkaisematon kysymys.
Professori Timo Vihavainen kirjoitti Kanavassa (6/2009): "Sellaiset eurooppalaisessa historiassa keskeiset kulttuuriainekset kuin antiikin tarusto ja Raamatun kertomukset tunnetaan kaikkialla lännessä yhä heikommin. Samalla häviää käsitys siitä eetoksesta, joita nuo ainekset heijastivat." Kuten J.R.R. Tolkienin teoksissa kuvataan muinaisten kulttuurien tuhoa, niin nyt voisi sanoa, että meidän kultturimme on murtumassa, maailmamme kuolemassa ja ihmisten aika alkaa olla ohi. Jotain muuta, peruuttamattomasti erilaista on nousemassa esiin.
En kiellä, etteikö tämä ajatus erään kulttuurin tuhosta ja menneen maailman mailleen laskeutumisesta kiehtoisi minua. Oma aikamme on ennennäkemättömän kulttuurisen,sosiaalisen, hengellisen ja henkisen sekä taloudellisen ja sotilaallisen murroksen ja mullistusten aikaa. Olen usein ajatellut , että jollei olisi kyse Jumalan kuvaksi luotujen iankaikkisten ihmissielujen kohtalosta, voisin kuitata tämän kaiken vain toteamalla, että en olisi koskaan halunnutkaan elää minään muuna aikana. (Tähän aiheeseen liittyen kannattaa muuten tutustua brittiläisen teologin David Sladdenin nettisivuihin Western Christian Civilisation: Is it over?.)
Länsinaapurissamme Ruotsissa näemme jotain siitä, mikä ennen pitkää saattaa olla todellisuutta täällä Suomessakin. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana kirkkoon kuuluvien määrä siellä on laskenut noin 10%:lla. Ruotsin kirkon tärkein tehtävä näyttää olevan hautajaisista huolehtiminen. Kaikista hautajaisista nimittäin yli 80% pidetään edelleen kirkossa. Vastaavasti rippikoulun käy noin 34% 15v. ikäluokasta. Kirkollisten häiden osuus on 44% kaikista vihkipareista. Nämä tiedot ovat Ruotsin kirkon omilta kotisivuilta. On myös ennakoitu Ruotsin kirkon jäsenmäärän laskevan alle 50% ruotsalaisista v. 2020 mennessä. Tämä johtaa väistämättä yhä suurempiin säästöihin seurakunnan työssä sekä kirkkorakennusten myymiseen.
Dosentti Timo Eskola toteaa kirkon murrokseen liittyen, että kaikissa luterilaisissa maissa kirkko pienenee noin 1,5% vuodessa. Enimmäkseen kirkosta lähtijät sanovat, että kirkon sanoma ei merkitse heille enää mitään. Maallistuminen on tosiasia, eikä suurten jäsenmäärien kirkkoihin ole enää paluuta. (Uusi Elämä, 9/2009) Kehitys Englannissa tai Skotlannissa on ollut samansuuntaista jo pitempään. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kyse on koko maanosaamme ravistelevasta murrosajasta.
USA:n tilanteesta on kait vaikea sanoa mitään noin yleistäen, mutta varovasti voisi ajatella esim. George Barnan tutkimuskeskuksen julkaisuja seuraten, että se perinteinen amerikkalainen kristillisyys, joka meille median ja julistajien kautta välittyy näyttää monin paikoin tulleen tiensä päähän. Tämä ei tarkoita sitä, että sitä rahoittavat ja kuluttavat massat olisivat hylänneet julistajansa ja saarnaajansa. Ajattelen enemmänkin olevan kyse siitä, että pinnan alla muhii jotain uutta ja odottamatonta, joka tulee haastamaan ja syrjäyttämään vanhan ja myös saamaan osakseen sen vastustuksen. House church movement´in leviäminen jenkeissä on yksi oire tästä muutoksen aallosta.
Usein kuulee sanottavan eräänlaiseen kristilliseen "laissez-faire"-tyyliin, että antaa kehityksen vain mennä tuohon suuntaan, niin päästään eroon turhasta ja jopa väärästä uskonnollisesta esiymmärryksestä. Tässä on totta toinen puoli eli ehkä nykyeurooppalaista olisi huomattavasti helpompi kutsua seuraamaan Jeesusta, jos hän olisi puhdas pakana. Tämäkin tulee varmaan olemaan lisääntyvässä määrin todellisuutta myös meillä täällä Suomessa. Kuitenkin on olemassa pari tärkeää pointtia tähän liittyen, joita ei voida sivuuttaa. Toinen on missiologinen ja toinen yhteiskunnallinen näkökulma.
Ensinnäkin apostoli Paavali & co käyttivät juuri tätä uskonnollista esiymmärrystä hyväkseen omassa lähetystyössään. He aloittivat työnsä uudella paikkakunnalla aina ensimmäisenä synagoogajuutalaisista ja muista "jumalaapelkääväisistä". Heidän kannaltaan oli eduksi se, että oli jo valmiiksi olemassa tietty kontaktipinta, josta lähteä liikkeelle. Hm, mikähän olisi meidän päivinämme vastaavanlainen kristillisellä esiymmärryksellä varustettu kontaktipinta, jolta apostolinen työ maassamme voisi ponnistaa eteenpäin? Löytyisikö tämän päivän Suomestakin synagooga hurskaine ja jumalaapelkäävineen?
Toinen juttu on sitten se, että ihmiskunnan historian tuntien voidaan sanoa, että vain siellä, missä kristillinen usko on oikein päässyt hapattamaan sitä ympäröivän sekulaarin yhteiskunnan ja kulttuurin, vain siellä esim. tiede ja teknologinen kehitys kukoistavat, vain siellä vallitsee edes jonkinasteinen demokratia, jonka puitteissa voidaan taata edes joten kuten samanlainen hyvä elämisentaso kaikille kansalaisille, rauha, tasa-arvo, ihmisoikeudet jne. Vastaavasti meillä on riittävästi esimerkkejä sellaisista yhteiskuntajärjestelmistä, joissa tämä kristillinen arvopohja on kielletty ja vainottu ja seuraukset näkyvät. Tätä taustaa vasten ei sitten enää kovin kevyesti toivotetakaan jälkikristillistä "laittomuuden aikaa" "käsitteiden kavalluksineen" tervetulleeksi. Mietipä tätä taustaa vasten esim. Paavalin esirukouskehotusta 1. Tim. 2:1-2:ssa ja mitä asioita hän liittää tähän yhteyteen jakeissa 3-4.
Kysymys tämän kohdalla kuuluukin: millainen kristinusko sitten olisi elinvoimaista? Ja millä uskon harjoittamisen muodolla olisi käytännössä sellainen muoto ja rakenne, joka kestäisi mahdollisimman hyvin maallisten ja uskonnollisten vallanpitäjien yritykset kontrolloida ja tukahduttaa sitä? Tarkoitan tällä seurakunnan vainot kestävää rakennetta.
Toinen yhtä ratkaisematon kysymys kuin ensimmäinenkin on se, mihin ne uskovat, jotka lähtevät kirkosta oikein kuvittelevat menevänsä? Johonkin toiseen, parempaan kirkkokuntaan, jossa tietyllä aikaviiveellä vain toistuvat samat kuolinkouristukset kuin aiemmassakin kirkkokunnassa? Vai ovatko he pyyteettömästi valmiit etsimään uutta, syvempää ruohonjuuritason yhteyttä niiden kanssa, jotka huutavat Herraa avuksensa puhtaasta sydämestä?
Kun ajattelee vielä tuota alussa mainittua Lähetyskirkossa Hesassa järjestettävää seminaaria niin - ainakin näin etukäteen asiaa tarkastellen - näyttää siltä, kuin eräs oleellinen juttu tuota paljon puhuttua yhteisöllisyyttä ajatellen olisi unohdettu. Tarkoitan tällä Raamatun mallia seurakunnasta orgaanisena yhteisönä. Eli missä ovatkaan Verkostoseurakunta, Petri Patronen ja Hannu Vuorinen kaikesta muusta perheväestä puhumattakaan?
Tämä puoli Jeesuksen uskon ilmentymästä on sillä tavoin mielenkiintoinen, ettei se niin helposti näy tilastoissa. Syykin tähän on hyvin yksinkertainen: se kun ei noudattele mitenkään olemassaolevien yhteisöjen jäsenrekistereitä. Ja miksipä pitäisi? Eihän Jumalan Hengen työ noin muutenkaan ole niille alamainen. Tutustuin hiljattain sohvaperspektiivistä Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreeseen julkaisuun Uskonnot Suomessa 2008, eikä koko opuksessa ollut halaistua sanaa tästä suuntauksesta. No, mainittiinhan siinä tosin Verkostoseurakunta, mutta muuten näyttää siltä, että saamme olla vielä ihan kaikessa rauhassa. Orgaanisen seurakuntamallin levinneisyyden verifioimisen vaikeudesta puhuu omaa kieltään (eli englantia) myös George Barnan nettisivut.
Kaikkien näiden kulttuurisen iltaruskon näköalojen edessä en ole masentunut, koska Jumalan valtakunta tulee voimassaan. Hän tulee perustamaan oman hallintavaltansa tämän planeetan päälle. Jo nyt voimme nähdä Hänen armonsa auringonnousun säteiden sarastavan yön pimeyden läpi.
No comments:
Post a Comment