Ensinnäkin perusperiaate on se, että vanha liitto on poistettu Jeesuksen uhrin kautta. Mooseksen lain säädökset esim. kymmenyksiin liittyen eivät enää päde sellaisinaan uuden liiton kristityille.
Jeesuksen sanat Matt. 23:23:ssa ja Luuk. 11:42:ssä ovat suunnatut juutalaisille fariseuksille ja kirjanoppineille ja ne kuuluvat juutalaisuuteen. Jeesus haastaa niissä juutalaisuuden johtomiesten ulkokultaisuuden, eikä anna toimintaohjeita opetuslapsilleen. VT:n seremonialinen laki ei koske enää meitä, emmekä löydä kymmenyskäytäntöä alkuseurakunnan elämästä sen enempää Apostolien teoista kuin Paavalin kirjeistäkään. (Itse asiassa kirkkoisä Kyprianus 200-luvulla jKr. mainitsee kymmenykset ensimmäisen kerran kirjoituksissaan, jossa hän viittaa juutalaiseen käytäntöön ja edellyttää kristityiltä samanlaista.) Muunlaista antamisopetusta UT:sta löytyy kylläkin, mutta siihen emme nyt puutu - ainakaan vielä. (Ks. esim. Apt. 4:34-37 ja 2.Kor. 9. luku, erityisesti jakeet 6-8.)
Toiseksi, kymmenysten antaminen on kyllä raamatullista, mutta se ei ole kristillistä. Kymmenykset kuuluvat Israelille ja leeviläiseen pappeuteen. UT:sta emme löydä ainuttakaan mainintaa uuden liiton uskovien kymmenysten maksamisesta.
Mitä kymmenyksillä siis tarkoitetaan Raamatussa? Löydämme sieltä kolmenlaisia kymmenyksiä:
- kymmenykset maan sadosta leeviläisille, joilla ei ollut samanlaista perintöosaa Israelin maahan kuin muilla sukukunnilla (3.Moos. 27:30-33, 4.Moos. 18:21-31)
- kymmenykset maan sadosta Jerusalemin uskonnollisten juhlien tukemiseksi (jotka oli joissain tapauksissa mahdollista maksaa myös rahana ja jota joskus kutsuttiin myös "juhlakymmenyksiksi", 5.Moos. 14:22-27)
- kymmenykset maan sadosta leeviläisille, orvoille, muukalaisille ja leskille, jotka kerättiin joka kolmas vuosi (5.Moos. 14:28-29, 26:12-13)
Raamatulliset kymmenykset tarkoittivat siis 23,3% vuotuisista tuloista. Käytännössä niillä siis maksettiin papiston palkka, uskonnolliset juhlat ja merkittävä osa sosiaalihuoltoa. Nykyaikaisella valtion- ja kunnallisveron maksamisella on sama merkitys.
Mutta jos siis aiot maksaa raamatulliset kymmenykset Herralle, niin sitten 23,3% tuloistasi, ole hyvä!
Tämä kuului siis Israelille, mutta tilanne on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä muuttunut ajatellen meitä uuden liiton pakanakristittyjä. Tämän tähden me emme näe UT:ssa uskovien maksavan kymmenyksiä - emmekä näe heidän myöskään enää suorittavan eläinuhrejakaan syntiensä tähden. (Ks. tästä Kol. 2:13-14, 16-17 sekä Hepr.kirjeen luvut 6-10.)
UT:ssa on vallalla uusi uskoon perustuvan taloudenhoidon aikakausi. Me näemme alkukristittyjen antavan iloisella sydämellä, eikä lain vaatimuksesta. (Mihin ne varat alkuseurakunnassa käytettiin, käy ilmi blogini huhtikuun postauksista, joten ei niistä tässä yhteydessä enempää.)
Malakian kirjan kohtaa 3:10 käytetään usein ponnahduslautana uhripuheissa ja -opetuksessa eri seurakunnissa. Sen tähden se ansaitsee lähemmän tutkistelun koko asiayhteydessään Mal. 3:8-10, myös jae 5.
Tämä on sanottu Mooseksen lain alla olevalle Israelille. Ihmiset pidättivät kymmenyksiään, mikä merkitsi samaa kuin se, että me kieltäytyisimme maksamasta veroja. Näin siis Israel varasti Jumalalta ja profeetta kehottaa heitä tuomaan täydet kymmenykset eli 23,3% (käytännössä erilaisia maataloustuotteita) varastohuoneeseen, joka sijaitsi temppelin yhteydessä. Näistä varastohuoneista jaettiin ruokaa leeviläisille, orvoille, muukalaisille ja leskille. (Ks. Neh. 12:44, 13:12-13 sekä em. 5.Moos:n kohdat.)
Huomaa Mal. 3:8-10:n asiayhteys. Aiemmin jakeessa 5 Herra sanoo tuomitsevansa ne, jotka sortavat köyhiä ja hädänalaisia. Näillä olisi ollut laillinen oikeus hyötyä kymmenyksistä, mutta koska Israel ei näitä lakisääteisiä kymmenyksiä (23,3%) hoitanut, nämä ihmiset kärsivät. Tähän kohdistui Herran tuomio Malakian profeetallisen julistuksen kautta.
No, kuinka monta kertaa olet kuullut pastorisi ottavan nämä raamatulliset argumentit esille hänen pitäessään kolehtipuhetta sunnuntaikokouksessa?
Alkuperäisessä tilanteessa ajatus siitä, että koko Israel alkaisikin taas maksaa kymmenyksiä (23,3%) lain vaatimalla tavalla oli ilon päivä, ei vain leeviläisille (jotka eivät omistaneet mitään), vaan ennen kaikkea orvoille, muukalaisille ja leskille. Mites nykyään?
Tämä nyt noin lyhyesti. :)
todellakin! orvot, lesket ja muukalaiset on yleensä täysin unohdettu.
ReplyDeleteTimo, olisiko oikein ajatella että Jeesus kiteyttää antamisesta ja rahasta niin että kaikki mitä meillä on, on hänen ja kuuluu hänelle? (vrt. Luuk 12:33; 18:33; Apt 2:45; 4:32). Joten ajatus että annan 10% Herran työhön ja loput 90% pidän itsellä ei ole vielä leikannut lopullisesti sydäntä. Ajatus siitä että 100% kuuluukin Herralle laittaa miettimään kaikkea rahan, ajan, elämän etc tärkeysjärjestystä.
ReplyDeleteToisaalta vaarana ainakin itselleni on tullut sellainen "mutu" antaminen, joka usein sitten perustuukin sen hetkiseen tunteiluun enemmän kuin kuuliaisuuteen. Joten, tyrmäisitkö sinä kaikenlaiset prosentit?
Osasitpa Mikko hyvin kiteyttää oleellisen, mitä yritin sanoa: 100% kuuluu Herralle - kyllä! "Kalkulaattori"-antamisessahan on se "hyvä" puoli, että kuka hyvänsä kykenee siihen, jopa pakanat.
ReplyDelete"Mutu"-antaminen on kieltämättä eräänlainen ongelma, koska silloin siitä tulee helposti päämäärätöntä ja tempoilevaa. "Prosentti"-antamisessahan on taas se ongelma, kuten edellä todettiin, että kun 10% on täynnä, niin siihen loppuu minun velvollisuuteni.
En näe ratkaisua niinkään numeroissa tai prosenteissa, vaan ennemminkin Pyhän Hengen luomassa kurinalaisuudessa sekä yhteisöllisessä päättäväisyydessä: me olemme srk:na sitoutuneet tähän ja tähän asiaan. Tämä tietysti edellyttää tiettyä läpinäkyvyyttä raha-asioissa suhteessa toisiimme. Tässä meillä on vielä paljon, paljon kasvun varaa. Meissä on vielä niiiin paljon individualismia - including myself.
Toisinaan kuulee vedottavan siihen, että kymmenyskäytäntö olisi asetettu jo ennen Siinailla annettua lakia, tulkiten tarkoitushakuisesti 1Ms 14:20:ta. Koska se on asetettu ennen lain voimaantuloa, se koskisi näin kaikkia aikakausia - siis myös kristillisen seurakunnan aikaa.
ReplyDelete