Mielenkiintoinen juttu, joka on jo viikonlopusta alkaen pyörinyt mielessä. Itse asiassa voisin jopa sanoa, että Pyhä Henki on laskenut tämän asian sydämelleni ja toistuvasti muistuttanut siitä. Kunpa en nyt käyttäisi mitään ylisanoja, mutta näin toivoisin olevan asianlaita.
Mielessäni ovat ne monet uskovat nuoret miehet (20-30v.), jotka elävät tällä hetkellä turhautuneina ja vailla suuntaa ja tarkoitusta elämässään. He ovat kyllä uskossa, mutta usko ei enää tunnu antavan heille mitään. Koetellaan rajoja maailman suuntaan ja samalla kertaa epätoivoisen janoisesti huudetaan Jumalan puoleen. Niin monet tällaiset kaverit luulevat, että he ovat jo nähneet ja saaneet kaiken sen, mitä Jeesuksella on heille annettavana. Kirkkokunnalliset ohjelmat erilaisine orjuuttavine ja turhauttavine systeemeineen ovat imeneet miehistä mehut pois ja jäljelle ovat jääneet kesytetyt nallekarhut, vaikka heidän pitäisi olla leijonia, vaarallisia ympäristölleen. Ihan niin kuin Jeesuskin oli - vallankumouksellinen.
Rukoilen, että Jumala antaisi minulle - tai ylipäätään jollekin - jotain sellaista annettavaa heille, mikä saisi heidät virkoamaan uudelleen eloon ja löytämään uudelleen kadotetun identiteettinsä Kristuksessa. Mitä se olisikaan muuta kuin kunnon apostolinen ja profeetallinen draivi! Mutta se vaatii vastaanottajaltaan kokonaista ehyttä antautumista sydämen tasolla ja rohkeaa heittäytymistä kauas pois mukavuusvyöhykkeen ulottuvilta. Olisikohan heistä siihen?
Joo, todellakin leijonia! Wild at Heart!
ReplyDeleteKiva muuten, ehka jotenkin enemman sun nakoinen tama template (tausta)!
Tyylikäs sivunmuutos.
ReplyDeleteUskon odellakin, että taakkasi on Herralta, ja haluankin tässä jakaa erään näyn useamman kuukauden takaa, missä seisoin perinteisen kirkkosalin edessä, ja näin penkit täynnä kasvottomia ihmisiä, jotka istuivat penkeissään kuin niihin kahlitut. Kysyin kovaan ääneen: "Kuinka monella teillä on ollut unelma Jeesuksen palvelemisesta, mutta ette ole päässeet sitä toteuttamaan?" Vastaukseksi tyrmäävän suuri osa näistä ihmisistä nosti kätensä ilmaan, ja se sai minut itkemään.
ReplyDeleteVaikka he olivatkin keski-ikäisiä, niin vanhemmat aina vaikuttavat nuorempaan sukupolveen elämällään.
Tämän kevään aikana silmäni on auennut ymmärtämään tuota näkyä paremmin. Nämä kasvottomat ihmiset ovat olleet hengellisen "Matrix-järjestelmän" energialähteitä, joiden rahoja imemällä on saatu järjestelmä ylläpidettyä. Jos joku näistä herää kahleistaan, hänet revitään plugista irti ja tiputetaan jäteveteen.
Tulinpa ajatelleeksi, ja luulen, että on päässyt käymään niinkuin 2. Makk 4:13-14:ssa:
ReplyDelete"Ja sellaisen vallan saavutti kreikkalaisuus ja muukalaisten tapojen omaksuminen jumalattoman ja ylimmäiseksi papiksi sopimattoman Jaasonin tavattoman julkeuden tähden, etteivät papit enää halunneet toimittaa alttaripalvelusta, vaan halveksuen temppeliä ja välittämättä uhreista kiiruhtivat harjoituskentälle ollaksensa mukana lainvastaisissa kilpailuissa, niin pian kuin kehoitus kiekonheittoon oli annettu."
Tuon 2. makkabilaiskirjeen henkeä voidaan nykyaikanakin aistia monella tavalla. Uuden liiton aikanahan papisto ja uhrikäsite on vain radikaalilla tavalla muuttuneet. UT:n uhrijuttu kiteytyy hyvin kolossalaiskirjeessä: "..antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." Nykyajan Jaasoneita olevat kirkkokunnat soutavat ja huopaavat kansamme(ja usein myös naapurikansan) korvasyyhyn mukaan.
Eipä siis ihme, että niiden joiden kuuluisi olla papistoa, lähtevät kiekonheittoon mieluummin kuin julistamaan Taivasten valtakuntaa. Ylipappimme on ylösnoussut Jeesus Nasaretilainen, eikä Jaason, joten sen mukaan sitten kanssa eletään. Aamen.
Keittiöfilosofille:
ReplyDelete"Tämän kevään aikana silmäni on auennut ymmärtämään tuota näkyä paremmin. Nämä kasvottomat ihmiset ovat olleet hengellisen "Matrix-järjestelmän" energialähteitä, joiden rahoja imemällä on saatu järjestelmä ylläpidettyä. Jos joku näistä herää kahleistaan, hänet revitään plugista irti ja tiputetaan jäteveteen."
Olet saanut selvän ja totuudellisen näyn. Mutta miten se oikein eläminen ja rakentuminen voisi lähteä käyntiin? Epäluulo on niin voimakas ja asenteet niin syvällä siinä hengellisesti "harmaassataloudessa". On siis lädettävä kokonaan "uuteen puuhun" ja etsittävä se alkuperäinen totuus ja käytäntö.
Vain Herramme Jeesus voi rakentaa seurakuntansa alkuperäiseen rakkauteen. Kysymys kuuluu meille; haluammeko olla siinä mukana itse ja millä ehdoilla?
Maurille...
ReplyDeletePuheet kristillisten lahkojen ja kirkkokuntien yhdistymisestä ovat kauniita, mutta turhia ilman tekoja. Vain Kuningas Jeesus Kristus voi sen tehdä. Hän puhdistaa huoneensa ja poistaa eriseurat, jotka Hänen sanansa vakavasti tuomitsee (Gal.5:19-21).
Organisaatio lakkauttaa orgaanisuuden, ellei sitä hallitsevat ihmiset tee päätöksiä, jotka pitävät orgaanisuuden hengissä. Lahkot ja kirkkokunnat eivät voi yhdistyä, sillä jokaisen lahkon edustajat alkavat pohtia "Kuka meistä on suurin."
Totuus on tässä:
"Vain kuoleman kautta on ylösnousemus"
"Joka on tottunut vanhaa viiniä juomaan, ei äkkiä sano, että uusi viini on hyvää."
Itse olen vain astunut ulos vanhasta järjestelmästä ja olen päättänyt elää "yhtä seurakuntaa". Elän totuutta, ja jos Jeesus sitä hyödyntää muuhunkin, niin hyvä sitten.