Olen tässä parin päivän ajan lueskellut Juudan kirjettä ja Pietarin toista kirjettä samalla kun olen kelannut kuluneen kevään ja kesän tapahtumia, yhteydenottoja ja blogini kommenttipalstan keskusteluja. Kun edellä kirjoitin seurakuntaa uhkaavasta kahdesta ääripään harhasta eli toisaalta uskonnollisen kontrollin kuristavasta otteesta ja toisaalta Raamatun ilmoituksesta omille teilleen lähteneestä harhaoppisuudesta, niin jotenkin jatkona sille voisi todeta, että hei, meidänhän itse asiassa tuleekin odottaa vaikeuksia!
Niin Paavali kuin muutkin UT:n kirjoittajat varottavat uskovia siitä, että heidän omasta keskuudestaan nousee harhaopettajia. Johannes 1. kirjeessään jopa antaa sanalle "antikristus" nimenomaan tämän eksaktin sisällön: se on enemmänkin sijais- kuin vastakristillisyyttä ja sen alku on aina seurakunnan sisällä. (Ks. 1. Joh. 2:18-19 ja 4:1-5.) Paavali varoittaa Efeson seurakunnan vanhimmille puhuessaan heitä siitä, että uskovien keskuuteen tulee julmien susien kaltaisia henkilöitä, jotka eivät laumaa säästä. Niin kuin tässä ei olisi kylliksi, niin tämän lisäksi myös uskovien omasta joukosta nousee miehiä, jotka vääristelevät totuutta vetäkseen opetuslapsia mukaansa. (Ks. Apt. 20:29-30.)
Tämä on myös sekä 2. Pietarin että Juudan kirjeen esittämä huolenaihe: seurakuntaan soluttautuu harhaopettajia, joiden oma elämä ei kestä lähempää tarkastelua ja jotka houkuttelevat mukaansa harhapoluille uskossaan heikompia ja vakiintumattomia tavoitteenaan hyväksikäyttää heitä ja hyötyä heistä myös taloudellisesti. Uskon, että mitä enemmän Jumalan omat nousevat länsimaisen moniarvoisuuden suosta ylös, sitä enemmän näitä asioita paljastuu ja sitä enemmän nämä kysymykset ja ongelmat myös kärjistyvät uskovien kesken. Kyseessä on jumalallinen puhdistusoperaatio. Jumala on tuomitsemassa tätä maailmaa ja tämä tuomiotoimi alkaa aina ensin Hänen omiensa keskuudesta. (Ks. 1.Piet. 4:17-18.)
Uskon siis, että mitä pitemmälle eteenpäin me haluamme mennä, sitä enemmän kohtaamme toisaalta ulkoapäin tulevaa vastustusta, painetta ja lopulta suoranaista vainoa ja toisaalta myös susia lammasten vaatteissa, joita vastaan meidän on taisteltava - aivan niinkuin paimenkin taistelee lampaittensa puolesta petoeläimiä vastaan. Yhteiskunnallinen valtakulttuuri, jonka kanssa uskonnolliset yhteisöt ovat liittoutuneet (Raamattu kutsuu tätä "hengelliseksi haureudeksi"), tuo eteemme nämä ensinmainitut uhkatekijät. Eksyttävät henget, jotka käyttävät hyväkseen väärillä motiiveilla liikkeellä olevia ihmisiä, taas tuottavat seurakunnan sisälle tämän harhaoppien problematiikan.
Ulkoa päin tulevaa vainoa voimme vastustaa vain laillisin keinoin - ja puhtaalla vaelluksellamme. Sisältä päin tulevia uhkia vastustamme Jumalan Sanalla, johon meidän täytyy nykyistä paremmin perehtyä, syventyä ja juurtua.
David Pawson kirjassaan Raamattu avautuu II puhuu Juudan kirjan kohdalla (s. 352) kolmenlaisista ihmisistä, jotka ässä tilanteessa tarvitsevat apua:
- Ne, joilla on ajatuksen tasolla olevia epäilyksiä. Juuda kehottaa auttamaan niitä, jotka horjuvat uskossaan ja miettivät, seuratako näitä opettajia vai ei.
- Hengenvaarassa olevat, jotka on jo saatu johdatettua syvemmälle harhaan, koska he ovat jo alkaneet uskoa näitä ajatuksia. Näistä Juuda sanoo, että heidät pitäisi temmata pois tulesta.
- Moraalisesti saastuneet, joiden kohdalla on tärkeää varjella itsensä saastumasta eli varoa heidän vaikutustaan eri elämänalueilla, joista varsinkin seksuaalinen elämänalue näyttäisi olevan eniten tulenarka alue.
Meidän ei siis pitäisi yllättyä näistä hyökkäyksistä uskoa vastaan. Kaikki tämä on meille kerrottu etukäteen Sanassa, oli sitten kyse ulkoa tai sisältä päin tulevasta uhkasta. Se, mitä meidän pitäisi tehdä, on käsitellä tällaiset eteemme tulevat asiat yhdessä muiden Herran omien kanssa. Jumala on voimallinen estämään lankeamisemme, mutta valvominen on meidän osamme - niin kuin myös taistelu. Juuda sanoo kirjeessään, että Herra on kyllä voimallinen ja kykenevä pitämään meidät Hänessä, mutta se edellyttää meiltä Hänen lähellään pysymistä.
No comments:
Post a Comment