Teologiasta...

Kävin hiljattain ystäväni Mien kanssa keskustelua teologiasta ja sen olemuksesta. Bongasin tänään uusimmasta Concordiasta ns. "maallikon", filosofian maisterin Petri Kivenheimon kirjoituksen "Teologia ja kirkollisuus perususkomusnäkökulmasta".

Siitäpä pieni lainaus, joka mielestäni aika hyvin kertoo teologiasta, sen olemuksesta ja tekemisestä. Kivenheimo kirjoittaa otsakkeella "Onko teologia ylipäänsä mahdollista?" seuraavaa:


"Teologia-sana on muodostettu kahdesta osasta: theos tarkoittaa Jumalaa (tai jumalaa yleensä), logos taas järjellistä sanaa, ajatusta, puhetta tai kirjoitusta. Teologian olisi tämän mukaan tarkoitus puhua Jumalaa koskevista asioista järjellisesti ja ymmärrettävästi. Tämä on monellakin tapaa haasteellinen tavoite, viime kädessä nimenomaan siitä syystä, että kaikki turmiovallat (Perkele, maailma ja teologin oma syntinen luonto) tekevät pahimpansa aidon teologisen pyrkimyksen ehkäisemiseksi tai sabotoimiseksi. Pelkistäen voinee sanoa, että Perkele panostaa erityisesti erilaisten teologisten valheiden (harhaoppien) levittämiseen, maailma kunkin ajan yleiseen mielipiteeseen taivuttelemiseen ja oma liha lyhyen tähtäimen henkilökohtaisten etujen ja mukavuuden tavoittelemiseen. Lisäksi oikea käsitys Jumalasta on syntiinlangenneelle ihmiselle mahdoton jo muodostettavaksikin, saati sitten muille kaltaisilleen ymmärrettävästi esitettäväksi.

Käytännön ongelmatiikkaan tuo oman lisänsä sekin, että yliopistoteologia on oman historiansa vanki: ne, jotka nyt tutkivat ja opettavat, ovat päässeet näihin tehtäviin saavuttamalla hyväksyntää ja kiitosta niiltä, jotka aiemmin ovat tutkineet ja opettaneet. Näin ollen vaikuttaakin mahdottomalta päästä akateemisen teologian uralla etenemään osoittamatta vähintäänkin jonkinlaista hyväksyntää lähes kaikelle sille harhalle, joka on viisauden ja tieteellisyyden maineessa siinä vaiheessa, jonhon itse kunkin oma maisteri- ja mahdollinen tohtoriopiskelu ajoittuu.

Ongelmana on siis perimmältään se, että teologian olisi sanottava jotain Jumalasta, mutta koko tämän nykyisen pahan maailmanajan keston ajan vallitsevat sellaiset olosuhteet, joissa lähinnä vain väärä puhe Jumalasta on mahdollista. Olisiko siis vain luovutettava ja vaiettava kokonaan, paitsi siitä, ettei mitään voida sanoa? Tätäkin vaihtoehtoa on ehdotettu ja kannatettu, ja sillä on oma nimikin: apofaattinen teologia. Onko sitten vaikeneminen Jumalasta ymmärrettävää puhetta Jumalasta, sitä voi itse kukin halutessaan pohdiskella.

Kun Jumalasta nyt joka tapauksessa halutaan puhua teologisesti, siihen tietenkin tarvitaan sanoja. Teologian tarpeita täyttävistä sanoista Helsingin yliopiston entinen dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen on koonnut kokonaisen teologian sanakirjankin.

Klassisen, vuosisatojen aikana asemansa vakiinnuttaneen teologisen ajattelun käyttämään sanastoon kuuluvat mm. seuraavat käsitteet: theologia vera eli "oikea teologia" tarkoittaa, sananmukaisesti ´oikeaa teologiaa´, siis teologiaa sellaisena kuin sen tulisi olla; vastaavasti theologia falsa eli "väärä teologia" on sellaista teologiaa, jollaista ei tulisi olla; theologia viatorum on "matkamiesten eli vielä maan päällä vaeltavien teologiaa", kun taas theologia beatorum on "autuaiden teologiaa" eli sitä, mitä Jumalasta ajatellaan taivaaseen pääsyn jälkeen.

Lienee varsin turvallista päätellä, että niiden, jotka ikävöivät päästä vielä kerran harjoittamaan theologia beatoriumia, olisi hyvä kilvoitella, jotta heidän theologia viatoriuminsa olisi theologia veraa eikä theologia falsaa."

(Concordia 2/2009, s. 10-11)


Toki tähän voisi kommentoida monella tapaa, liittyen esim. Pyhän Hengen rooliin uskovan ihmisen teologiankin tekemisessä - versus ei-uskovan teologin toivottomuus! Mutta en nyt ihan heti muista kenenkään (varsinkaan) teologin heittäneen kehiin näin rankaa demonologista argumenttia, kuten että "Perkele panostaa erityisesti erilaisten teologisten valheiden (harhaoppien) levittämiseen". Valitettavan totta ja jokaisen ns. "maallikonkin" usein käytännössä todeksi toteamaa.

Eniten minua tässä kuitenkin kiehtoi se, miten hyvin edellä kirjoitettu natsaakin yhteen sen kanssa, mitä C.S. Lewis kirjoittaa kirjassaan "Suuri avioero" Piispallisen Aaveen ja Valaistuneen Hengen kohtaamisesta?

Mutta joo, miten Jumalasta sitten tulisi puhua?