Raamatun totuus ja omille teilleen lähtenyt kirkko
Tänään yksi oleellisimpia kysymyksiä on suhteemme Raamatun totuuteen. Mm. Suomessa totuuteen liittyvä relativismi ja moniarvoisuus ovat menneet niin pitkälle, että tämän ajattelutavan vaikutukset alkavat jo näkyä kristityiksi itseään kutsuvienkin piirissä. Moni uskova kirkkojen piirissä ajattelee nykyään enemmänkin sitä, mitä hänen seurakuntansa, pastorinsa tai kirkkonsa sanoo, kuin mitä Raamattu sanoo. Mietin erästä keskustelua hiljattain, joka käytiin seurakuntakysymykseen liittyen: keskustelukumppanini oli enemmän kiinnostunut siitä, mitä hänen kirkkonsa piirissä sanotaan kuin siitä, mitä Raamattu sanoo.
Kun puhumme esim. seurakunnasta - mikä se on, miten se elää ja toimii ja ketkä siihen kuuluvat? - meidän tulee ensin miettiä, mitä Raamattu merkitsee minulle? Onko se ylin auktoriteettini ja ohjenuorani myös käytännössä? Itsekin olen tullut leimatuksi harhaoppiseksi, en Raamatun sanan pohjalta, vaan sen pohjalta, että edustamani ajattelu, arvot ja käytännöt eivät sovi yhteen jonkun tietyn kirkollisen perinteen kanssa.
Monikaan ei enää esim. seurakuntien tai kirkkojen uskoa ja elämää arvioidessaan liiku "totuus - harha"-akselilla. Ratkaisevaksi on noussut oman kirkon traditio, tunnustus ja käytäntö nyt. (Ihmeekseni tämä koskee myös joitain apologian saralla askaroivia.) Moni kirkko ja seurakunta on sensijaan alkanut elää ikään kuin aivan omaa elämäänsä suhteessa Totuuteen. Se onkin alettu määritellä ko. kirkon omasta positiosta käsin. Kirkosta on itsestään tullut totuuden standardi ja soveltaja, ei Hänestä, joka sanoo olevansa tuo Totuus. Tämän seurauksena monista uskovista on tullut yhteen niputettua vaalikarjaa ja oma kuninkaallisen pappeuden identiteetti on hävinnyt.
Ja nyt kun puhun kirkosta sisällytän siihen luonnollisesti kaikki kirkolliset instituutiot tai sellaisiksi pyrkivät. Kyse ei ole myöskään kirkollisen tradition pituudesta vuosikymmeninä tai -satoina. Yllättävän nopeasti samanlaista autonomiapyrkimystä on havaittavissa myös ns. uusien seurakuntien piirissä. Periaatteessa sama vaara uhkaa mitä tahansa uskovien ryhmää (kotiseurakuntaa, solua, rukouspiiriä tmv.), joka ei valvo omaa suhdettaan Häneen, joka on Totuus.
Totuus tekee vapaaksi, no miten? On olemassa kirjoitettu eli sanoiksi puettu totuus. Ensinnä näen täydellisen rehellisyyden tarpeen ja puolueettoman ajattelun täytyy olla pohjana, etten ole edes itseni ja omien näkemysteni puolella. Annan kaikki siihen pöydälle tarkasteltavaksi. Usein sen kääntöpuolen näkeminenkin avaa käsityksiä, mitä jos kaikki ajattelisivat tai tekisivät näin, niin mitä siitä seuraisi?
ReplyDeleteJos kaikki toteuttaisivat uskon elämän minun tapaani, niin mitkä olisivat yleiset seuraamukset?
"Jos joku tekee minun tahtoni, tulee hän tietämään onko tämä Jumalasta, vai puhunko omiani?"
Herramme itse voi vain lausua, jotain tämän kaltaista. Kenen kunniaa meidän elämämme tuo esiin totuudessa? Voimmeko rehellisesti jättää itsemme ja ajatuksemme totuuden läpivalaisuun? Joka päivä uudistuen. Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen auktoriteetin alle taipuen voi pyhityksemme löytää sen keskipäivän kirkkauden. Rakkaudessa Totuuteen!!!