Sunday, April 12, 2009

Messiaanisista talousperiaatteista vielä...

Wolfgang Simson sanoo, että rahalla on oma elämänsä. Eli kun se jätetään "isännättömäksi" pieneksikin hetkeksi, niin se alkaa heti kehittää oman, mammonan dna:sta lähtevän dynamiikkansa. Juuri siksi se on niin tärkeää alistaa tietoisesti Jeesuksen kuninkaallisen hallintavallan alle.

Tässä kohtaa Simsonin ajattelu tulee hyvin lähelle Watchman Neen kirjassaa "Tuomittu kosmos" esittämiä ajatuksia rahasta: raha kuuluu olennaisena osana "kosmokseen" eli saatanalliseen maailmanjärjestelmään, joka on perusolemukseltaan ja periaatteiltaan Jumalan vastainen. Sen tähden rahan pitää "kuolla" ennen kuin se kelpaa Jumalan valtakuntaan ja voi olla hyödyksi siellä. Köyhän lesken rovon idea oli Jeesuksen mukaan siinä, että tuo köyhä nainen antoi kaikkensa, koko elämänsä noiden parin lantin mukana.

Entä miten me teemme? Annammeko mekin liiastamme, niinkuin Jeesus sanoi fariseusten ja kirjanoppineiden tekevän?

Simsonin mukaan uusitestamentillinen ratkaisu rahan ja sen käytön kysymyksiin on se, että ne tuodaan "apostolien jalkojen juureen". Käytännössä Jumala on tarkoittanut oman kuninkaallisen hallintavaltansa toteutuvan tällä tavoin. Itse olen kuullut vastalauseena tälle sen, että "eihän meillä tänä päivänä ole näitä apostoleja, joiden jalkojen juureen rahat tuoda". Tuo on huono syy olla tekemättä mitään ja niinhän tekosyyt useimmiten ovat. Jollet ole tunnistavinasi näitä apostolisia henkilöitä lähiympäristössäsi, niin älä anna sen häiritä, vaan perusta itse "apostolinen rahasto" ja rukoile Jumalalta viisautta ja ohjausta näiden varojen käyttöön. Eiköhän jotain ala tapahtua ja pian.

Pääasia on nimittäin se, että tuolla "rahalla on missio", että se on "apostolista rahaa". Alkuseurakunnassa rahat siis laitettiin apostolien, ei koskaan pastoreiden tai evankelistojen, ei kristillisten järjestöjen johtajien, eikä niiden talouspäälliköiden, jalkojen juureen. Näin siksi, että sillä rahalla olisi missio: sen tulee olla menossa jonnekin tekemään jotain hyvää Jumalan valtakunnan edistämiseksi. Jollei näin tapahdu, tuo raha alkaa yllättävän nopeasti elää omaa elämäänsä, joka ei ole Jumalasta. Jos Jumalaa verrataan pankkiriin, niin apostolit ovat Hänen pankkivirkailijoitaan palvelutiskillä: he ottavat vastaan rahat, jotka on luotettu Jumalalle.

"Apostolien jalat" monikossa kertoo monesta apostolista, ei yhdestä tähdestä. Tämä käytäntö kertoo myös julkisesta ja läpinäkyvästä tavasta antaa: ihmiset eivät antaneet salassa taskuihin. Ne, joille Jumala uskoi ekklesian rakentamisen ja eteenpäin viemisen olivat samat, jotka päättivät varojen käytöstä. Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, jos ja kun strateginen suunnittelu ja budjettivalta ovat eri käsissä. Raha näyttää voittavan aina pitkässä juoksussa.

Entä mihin rahat sitten käytetään? (Huomaa, ettemme puhu enää menneessä aikamuodossa, vaan preesensissä, koska käsissämme on jotain, mitä meidän täytyy alkaa soveltaa käytäntöön tässä ja nyt.)

UT:sta löydämme neljä erilaista budjettimomenttia, joiden järjestys on selvästi priorisoitu.

  • Diakonia, joka kohdistuu seurakunnan omiin köyhiin. Jollei omista pidetä ensin huolta, on turha mennä saarnaamaan ulkopuoliselle maailmalle mitään. Tässä kohtaa apostolit toimivat yhteistyössä diakonien kanssa.
  • Huolenpito hengellisista vanhemmista, "isistä ja äideistä". Näiden ihmisten tehtävä seurakunnassa ei ole tehdä asioita itse, vaan varustaa muita tekemään työtä seurakunnan rakentamiseksi. Otetaan rinnastus kuningaslaji jalkapalloon: UT on aina kiinnostuneempi palkkaamaan hyvän valmentajan, kuin korskean tähtipelaajan. Näiden valmentajien kohdalla pätee raamatullinen periaate "työmies on palkkansa ansainnut", mikä ei tarkoita säännöllistä kuukausipalkkaa (mikä äkkiä synnyttää vääränlaisia riippuvuussuhteita tai väärää turvallisuutta), vaan räätälintyönä apua ja tukea kulloiseenkin tilanteeseen.
  • Diakonia, joka kohdistuu ekklesian ulkopuolisiin köyhiin. Raamatullinen periaate on myös "tehdä hyvää kaikille ihmisille". Tämä köyhille lahjoittaminen on vapaaehtoista (Mark. 14:7), eikä se saa ohittaa ykköskohtaa. (Huomaa, että rahaa ei uskottu evankelistoille, eikä paimenille, joita helposti ohjaa heidän hellä sydämensä kärsiviä kohtaan, jolloin he helposti myös menettävät mission kokonaisuuden näkökulman, päämäärän ja sitä kautta koko ekklesian taloudelliset tarpeet.)
  • Apostoliset projektit, kuten esim. apostolisten neuvottelujen taloudellisista kustannuksista huolehtiminen (Apt. 15. luku), erilaiset muut apostoliset matkakustannukset tai Paavalin organisoima keräys Jerusalemin isoäitiseurakuntaa varten (1.Kor. 16. luku). Filippiläiset ilmeisesti keräsivät Paavalille merkittävän ja taloudellisesti vapauttavan summan rahaa, joka kärsi taloudellisesti, minkä vuoksi hän jonkin aikaa työskenteli teltantekijänä (Apt. 18:1-5 ja Fil. 4:15).
Kaikessa tässä ekklesian rahapolitiikassa lähtökohdan tulee olla Kuningas ja Hänen omilleen antama tehtävä tehdä opetuslapsia. Lähtökohtana ei siis saa olla kiinteistö-, vuokra- tai hallintokulut, kuukausittainen palkanmaksu sotuineen, telleineen ja lelleineen, köyhien avustaminen, vaan lähetyskäsky. Tämä kuuluu "menkää ja tehkää" - ei "lähettäkää joku menemään...". Rahan tulee sis olla apostolista rahaa, jolla on jokin missio.

Aiheesta ehkä myöhemmin vielä lisää. Heittäkää kommentilla, jos haluatte, niin minä heitän takaisin.

6 comments:

  1. Juu hyvää on:) mutta edelleen toivon lisävaloa Paavalin käsityöläisammattiin joka hänellä oli jo fariseuksena (kun se puolue oli ns.maallikkopuolue jonka jäsenien tuli tehdä työtä käsillään jotta saisivat elannon)

    ja Pawsonilla on opetus netissä jossa ne tekee tälläisen "Apostolisen kukkaron" yhden mummon kehoituksesta ja lopulta rahaa on niin paljon että Pawsonin piti avata uusi tili sille:) ja hienoa on miten Jumala tuota rahaa käytti -paikallisen Katolisen seurakunnan katto oli myrskyn jäljiltä poissa. Sen seurakunnan pappi oli ihan hämmästyksissä kun protestantit auttaa Katolisia , lopulta Jumalan ajatus tulee esiin

    Pawson/srk saivat luvan opettaa Raamattua Katolisessa seurakunnassa :0

    Miten oletko muuten koskaan kuullut että olisiko joku tunnustuksellinen seurakunta auttanut rahallisesti jotain toista seurakuntaa , vaikkapa suomessa? Miten tämmöselle ehdotukselle kävisi perinteisessä "seurakunnankokouksessa"

    Tommi Messi
    Turun provinssi

    ReplyDelete
  2. Eipä minulla ole tuohon fariseusten käytäntöön ei mínulla mitään sen kummempaa kommenttia ole, muuta kuin, että siinä on paljon hyvää. Tosin UT:n/Rtun ilmoitus käy ohi ja yli (jopa) juutalaistenkin käytäntöjen. :)

    Ilman mitään itsekehua: meidän kotisrk-porukkaa on ollut esim. erään toisen, uuden srk:n apuna talkoilla. Ehkä se on helpompaa ei-tunnustuksellisille ryhmille?

    ReplyDelete
  3. Anonymous3:38 PM

    Veljeni Timo, ideasi vaatii hieman tarkennusta tässä epäuskoisessa maassa. Ensinnä mistä tiedät ketkä nyt ovat Apostoleja oikeasti? Toiseksi pitäisikö heidän Suomessa muuttaa samaan kaupunkiin, hehän alunperin jäivät Jerusalemiin ja sieltä käsin operoivat? Montako Apostolia maassamme on nyt?
    Pitäisikö Apostolien, joita ei liene 12 enempää(arvaus)"tehdä telttoja" tässä hyvinvointi maassa? Miten he voivat keskittyä hengellisiin, kun samanaikaisesti on oma perhe ja jalkojen juuressa on valtavasti varoja?

    ReplyDelete
  4. Anonymous3:39 PM

    Veljeni Timo, ideasi vaatii hieman tarkennusta tässä epäuskoisessa maassa. Ensinnä mistä tiedät ketkä nyt ovat Apostoleja oikeasti? Toiseksi pitäisikö heidän Suomessa muuttaa samaan kaupunkiin, hehän alunperin jäivät Jerusalemiin ja sieltä käsin operoivat? Montako Apostolia maassamme on nyt?
    Pitäisikö Apostolien, joita ei liene 12 enempää(arvaus)"tehdä telttoja" tässä hyvinvointi maassa? Miten he voivat keskittyä hengellisiin, kun samanaikaisesti on oma perhe ja jalkojen juuressa on valtavasti varoja?

    ReplyDelete
  5. Muutama vastakommentti anonyymille kommentaattorille:

    "Mistä tiedät ketkä nyt ovat Apostoleja oikeasti?" - Apostolin tunnistaa hänen kutsunsa ja toimintansa perusteella. Samoin henkilön arvot ja se, miten hän soveltaa niitä käytäntöön merkitsevät myös paljon.

    Etsitkö kuitenkin ennemmin virkoja hierarkkisessa rakennelmassa kuin Hengen johtoa? Tämä johtaa meidät helposti harhaan, koska apostolit EIVÄT ole mitään liituraitapukuisia lavaleijonia tai papin kaapuun sonnustautuneita yliopistoteologeja. Hyvin usein he ovat näkymättömiä tienraivaajia ja kiisteltyjä hahmoja - kuten esim. Paavalikin oli.

    "Pitäisikö heidän Suomessa muuttaa samaan kaupunkiin, hehän alunperin jäivät Jerusalemiin ja sieltä käsin operoivat?" - Onkohan asenteesi nyt ihan kohdallaan vai tulkitsenko kysymyksesi vikoileviksi ihan väärin perustein?

    No, joka tapauksessa: näinkö Paavalikin teki? Lue Uusi testamenttisi tarkemmin (esim. Apt. ja Gal. kirjeen alku).

    "Montako Apostolia maassamme on nyt?" - Jaa-a, toivottavasti useampia. Käytännössä se määrää vähän riippuu joidenkin apostolien kansainvälisestä palvelutyöstä johtuen, milloin he ovat Suomessa. (Esim. Wlfgang Simson.)

    "Pitäisikö Apostolien, joita ei liene 12 enempää(arvaus)"tehdä telttoja" tässä hyvinvointi maassa?" - Mistä päättelet, ettei apostoleja olisi enempää kuin 12? Tai mikä saa Sinut päättelemään, että apostolius olisi jotenkin loppunut noiden 12 poismenon myötä?

    Mutta käytännössä: kyllä, monet apostolisen kutsun omaavat henkilöt niin Suomessa kuin muuallakin joutuvat olosuhteiden pakosta "tekemään telttoja" elääkseen ja samalla toteuttavat omaa Jumalalta saatua kutsuaan.

    "Miten he voivat keskittyä hengellisiin, kun samanaikaisesti on oma perhe ja jalkojen juuressa on valtavasti varoja?" - Tämä on hyvä ja aiheellinen, osin kipeäkin kysymys.

    Käytännössä näemme tämän kaltaisen tilanteen Apt. 6. luvun alussa, jossa apostolit (ja vanhimmat) ratkaisivat ongelman delegoimalla vastuutta ja valtuuttamalla diakoneja hoitamaan tiettyjä käytännön asioita, jotta he itse voisivat keskittyä olennaiseen. (Ks. Apt. 6:2-4.)

    Houkutukset väärinkäytöksiin taloudellisissa asioissa tai ihan arkipäiväiset "elatuksen huolet ja murheet" ovat todellinen kiusaus, josta voidaan välttyä vain kollektiivisella johtajuudella, johon liittyy läpinäkyvyys kaikissa elämään liittyvissä kysymyksissä ja keskinäinen tilivelvollisuus.

    ReplyDelete
  6. Anonymous9:21 PM

    Se että uskovat tuovat kaiken mitä eivät nyt pakosta itse tarvitse, olisi jo Apostolisuutta? Tietysti rahan muodossa, jolla pidetään emsisijaisesti huolta Jumalan perheestä. Joten tarvitaan jokaiselle paikkakunnalle hengellisesti puolueettomat seurakuntapalvelijat. vai kuinka veljet?

    ReplyDelete