”Saanen kerrata tämän vielä.

Joskus näyttää siltä, kuin maksaisin liian kalliin hinnan vähäpätöisestä asiasta, tuhlaisin. Olen luopunut toimesta, palvelustyöstäni, loistavasta tulevaisuudestani, mahdollisuuksistani ja nyt tahdon palvella Herraa. Joskus tuntuu siltä, että Herra kuulee minua, kun taas toisin ajoin en saa mitään selvää vastausta. Silloin joudun vertaamaan itseäni johonkuhun toiseen, joka kuuluu suureen kristilliseen järjestöön. Hänellä on erinomainen tulevaisuus edessään. Hän ei ole milloinkaan luopunut mistään. Hän jatkaa edelleen ja palvelee Herraa. Hän on pelastanut sielujakin. Herra näyttää siunaavan hänen palvelustyötään. Hän menestyy sekä aineellisesti että hengellisesti. Hän näyttää enemmän kristityltä kuin minä, onnelliselta ja tyytyväiseltä. Häneltä kaikki sujuu hyvin. Mutta minulla on vaikeuksia. Monenlaisia sekaannuksia sattuu tielleni. Tuo toinen rakastaa Herraa niin kuin minäkin. Hän ei ole kulkenut tuhlaamisen tietä. Mutta häntä `onnistaa` hengellisesti, minua ei.

Enkö nyt siis kuitenkin tuhlaa aikaani? Enkö ole sittenkin antanut liikaa? Ongelma on juuri tässä. Ajattelen, että jos vain voisin seurata tämän toisen jälkiä, antaa itseni siunauksille, mutta en vaikeuksille, jos vain voisin uhrata elämäni kokonaan Herralle hyödylliseen käyttöön, mutta olla vihkimättä itseäni Herran sulkemien lukkojen taakse, kaikki olisi oikealla tolalla. Mutta näin ajatellessani laskelmoin inhimillisesti, en Herran mielen mukaan.

Juuri tuhlaamisen tarve on Herran Jeesuksen sydämen tyydyttämisen edellytys. Sinua voidaan käyttää ja todella voit saada aikaan paljonkin Herran työssä, mutta todellista tyydytystä Jumalan Pojan sydämelle voit tuottaa vain itsesi tuhlaamalla.

Tuhlatessasi itsesi Jeesukselle näyttää siltä, kuin heittäisit hukkaan kaikkesi saamatta mitään takaisin. Mutta siinä juuri onkin Jumalan miellyttämisen salaisuus!

Ystävät, mihin pyrimme? Tavoittelemmeko hyötyä niin kuin opetuslapset? He halusivat pitää kiinni 300 denarin joka pennosesta. Heille oli tärkeintä hyödyksi oleminen Jumalalle. Mutta Herra odottaa kuulevansa meiltä sanat:

- Herra Jeesus, en välitä mistään muusta, kunhan vain saan olla Sinulle otollinen, tyydyttää Sinun rakastavaa sydäntäsi.”

Watchman Nee, Kristityn normaali elämä, s. 52-53