Rakastunut anarkistiin…?

Monille hyville, kunnollisille ihmisille Jeesus on oikeasti kauhistus. Hän ei nimittäin ollutkaan mikään kiltti, suvaitsevainen ja kaikille kelpaava uskonnollinen haihattelija. Monet meistä näkisivät mieluummin Jeesuksen sellaisena. Häntä olisi niin paljon helpompi käsitellä sellaisena; ”menes nyt tuonne, tules nyt tänne, rauhotuppas nyt vähän, laitas nyt vähän sordiinoa päälle” jne.

Ihastuin Jeesukseen tänä aamuna kun luin Matteuksen evankeliumin lukua 15. Siellä on kuvattu tilanne, jossa oikein Jerusalemista, farisealaisen herätysliikkeen keskustoimistosta asti lähetetyt veljet puuttuvat Jeesuksen opetuslasten tekemisiin.

"Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle." Jeesuksen vastaus on yllättävän suora: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?”

On aika hätkähdyttävää huomata miten Mestariltamme tuntuu kokonaan puuttuvan tilannetaju ja sosiaalinen kontrolli. Kenelle hän oikein luuli puhuvansa noin? Eivät nämä ”fariseukset ja kirjanoppineet” olleet keitä tahansa hemmoja juutalaisen uskonnollisuuden kentässä. Nämä veljet olivat oman aikansa hyviä, uskonnollisia ihmisiä, joilla oli oppineisuuteen ja työkokemukseen perustuvia meriittejä puuttua ihmisten asioihin.

Ajatteliko Jeesus, että hyökkäys on paras puolustus. Näin hän joka tapauksessa tekee; vastakysymys ja suora syytös. No excuses. Puhumattakaan seurausten miettimisestä hetken vertaa. Ai miten rakastan tätä Jeesusta!

Mutta sitten Jeesus tarkentaa: ”Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Jesaja ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

Tämän kaiken Jeesus siis sanoo suoraan päin naamaa näille uskonnollisen moraalin vartijoille. Mutta sitten Jeesus laittaa vielä paremmaksi. Hän kutsuu kansan tykönsä ja sanoo heille suoraan ja ääneen näistä fariseuksista ja kirjanoppineista: "Kuulkaa ja ymmärtäkää. Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen." Huomaa taas täydellinen hienotunteisuuden puute (sellaisenaan kuin me sen hyvin kasvatettuina ihmisinä ymmärrämme); sen sijaan, että Jeesus olisi jotenkin piilotellut ja hyssytellyt omaa toimintaansa tai konfliktiaan fariseusten kanssa, Hän avoimesti ”nostaakin kissan pöydälle”.

Tunnustan avoimesti, että itse olisin varmaan lamaantunut fariseusten hyökkäyksestä, joita tosin Matteus on kuvannut tapahtuneen jo aikaisemminkin. Ehkä olisin aika hissukseen luikkinut tieheni hämmentyneen opetuslapsijoukon seuratessa perässä. Enkä takuulla olisi tehnyt jutusta vielä suurempaa numeroa. Mitä haitallisia vaikutuksia tuolla kaikella kohulla ja kritiikillä olisikaan meidän ”ministryymme”? Ja ehkäpä noiden korkeasti oppineiden veljien asiallisessa huomautuksessa olisikin totuuden siemen, joka minunkin olisi hyvä ottaa nöyrästi vastaan…

Mutta kun ei, niin ei. Ei löytynyt Nasaretilaiselta rabbilta ”oikeaa nöyryyttä” ja ”hengellistä alamaisuutta” – ei ainakaan silloin kun oli kyse totuudesta.

Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat Hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?" Nyt puhuu ihmispelko ja järjen päätelmät eli laskelmointi, strategiat ja toimintasuunnitelma (liitteenä talousarvio yms.). Mutta tämä ei tuntunut juurikaan vaivaavan Jeesusta, koska Hän ajatteli Hengen mukaan. Päinvastoin, hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."

Uups! Kuka meistä uskaltaisi seisoa tämän ”Anarkistin” rinnalla ja sanoa hyvästit mahdolliselle nousujohteiselle urakehitykselle tutun ja turvallisen liikkeen piirissä – ja tuntea vielä iloa siitä? Kunpa joku vieläkin – nuori tai vanha, mies tai nainen, jew or gentile – uskaltaisi panna päänsä likoon totuuden puolesta kuollutta muotojumalisuutta vastaan. Näitä voittajia Herra etsii tänä päivänä.

-------

No, koska tunnen inhimillisen luonnon, joka meillä uskovillakin edelleen on, niin totean selvyyden vuoksi seuraavaa:

• ”Anarkisti” on sivistyssanakirjan mukaan hallituksettomuutta, laittomuutta, sekasortoa ja täydellistä vapautta tavoitteleva henkilö. Oliko Jeesus siis anarkisti? Em. merkityksessä Hän ei ollut. Päinvastoin, Hän oli alamainen ja kuuliainen Isälleen, joka oli Hänet lähettänyt, mutta se on tyystin eri asia kuin tanssia oman aikansa uskonnollisten johtajien pillin mukaan. Hän perusteli näkemyksensä ja toimintansa Jumalan Sanalla; Hän vetosi 4. käskyyn ja vertasi sen hetkistä tilannetta Jesajan kirjan profeetallisen sanaan. Tässä Hän antaa meillekin esimerkin kuinka toimia vastaavassa tilanteessa.

• Mutta mutta… Veikkaan, että jos Jeesus eläisi ja vaikuttaisi nyt samalla tavoin kuin Matteuksen kuvaamana aikana, niin moni kunnollinen, lainkuuliainen kristitty pitäisi Häntä anarkistina. Kutsuttiinhan Häntä jo tuolloinkin kansan villitsijäksi. Tämä kertoo vain sitä, että toisaalta kahdessatuhannessakaan vuodessa jotkut asiat eivät ole muuttuneet, mutta että toisaalta me etäännymme Jumalan tuoreesta ilmoituksesta pelottavan nopeasti, ellemme valvo tilaamme.