Mielenkiintoinen yhteensattuma(ko?)
Sain eräältä ystävältäni mielenkiintoisen blogivinkin, jonka viimeisestä kirjoituksesta 1. tammikuuta -08 löytyikin yllättävän paljon samoja juttuja, joita itse olin kirjoitellut ylös samana päivänä.
Tsekkaa itse: http://www.brianheasley.blogspot.com/
Jos tätä nyt lukee joku sellainen, joka pitemmältä ajalta on lueskellut postauksiani, niin seuraava lainaus kuulostaa ehkä tutulta:
”Here’s a thing that will happen this year: Loyalty will be tested, there are groups out there who stand on the edge of doing new things, but in all honesty they are just tinkering or dreaming.
False loyalty holds them back. They are loyal but not necessarily to the Lordship and call of Christ but to their existing leadership structures, to their existing programmes and to their leaders.
Loyalty is good but it is time for objects of this loyalty to release and recognise that new untamed initiatives are not a challenge to loyalty but the wind of God blowing and creating a new thing.”
Entä mitä tuumitte tästä? ”People will stop showing up on Sunday mornings, they will start to seriously question what the church spends its time, energy and money on. In fact people already have and they will start to re-orientate how they spend their own time money and energy within church. The mistake of the mainstream church would be to relegate these people to the minority or call them rebellious, because in the next decade they will be the majority and they are in many cases intelligent people making well thought out choices. To brand them as rebellious would be to make the mistake of our forefathers.”
Spontaanina kommenttina nousee mieleeni; ”enkö minä koskaan ole sanonut...?”
Eniten minuun itseeni kuitenkin sattui Brianin tämä toteamus: ”It is time for the dreamers to get practical with their dreams.”
Sitten hän jatkaa kuvaten itse asiassa omaa työnäkyäni: ”This seems so natural we have been hearing whispers from God for years on this, from house groups to cell groups to the effectiveness of alpha, small communities work. They increasingly will need more freedom and room to express themselves fully.”
En kovin usein ole ollut kauhean avoin omista kipupisteistäni ja näyistäni, mutta nyt olen. Tämä on sitä, mille olen myynyt sieluni. Sisimmässäni palaa tuli, joka uhkaa polttaa minut poroksi ja aikoo tehdä minusta houkan Kristuksen tähden. Miten se eräässä laulussakin sanotaankaan niin osuvasti; ”kaiken sen mitä kerran rakastin... tuntea vain Sinut, Jeesus, ei oo mitään suurempaa...”
Suokaa anteeksi minulle tämä minun pateettisuuteni, mutta olen tosissani. (Yritän pitää huolen, ettei tämä toistu.)
Eli mitä olet itse tehnyt? Onko sulla kotiseurakunta tms pystyssä? Kyselen, koska en todellakaan tunne sinua. Vai vasta haaveilet?
ReplyDeleteNimim. haaveilija täällä myös - tarkoitus olis jossain vaiheessa siirtyä tositoimiin
En ole haaveilija, mikä on usein haihattelua. Jumalallakaan ei ole haaveita, vaan Hänellä on suunnitelma, jonka Hän vääjäämättä toteuttaa. Meidän asiamme on olla mukana toteuttamassa tätä Jumalan suunnitelmaa Kristuksen srk:n rakentamiseksi ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi.
ReplyDeleteNo, vakavasti puhuen. Erkaannuttuani olemassaolevista järjestäytyneistä kirkkokuntainstituutioista olemme vaimoni kanssa olleet viime vuodet mukana kotisrk-toiminnassa omalla kotipaikkakunnallamme, aloittamassa uusia ja etsimässä potentiaalisia uuden aloittajia.
No joo, tää on ihan totta, mutta vain puolitotuus. Eli kuten Neil Cole sanoo, niin on samantekevää onko sen rakennuksen, jossa seurakuntaa kokoontuu, katolla risti vai savupiippu. Tärkeintä on se, mitä niissä ihmisissä tapahtuu, ketkä kokoontuvat yhteen; kasvu, sitoutuminen, läpinäkyvyys, yhteinen jakaminen, hoivaaminen, uskossa kasvaminen etc. Eli nämä samat asiat voivat ja saavat tapahtua jossain kotiryhmässä, rukarissa, raamiksessa tai periaatteessa missä tahansa ystävien yhteen tulemisessa periaatteella "missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, niin siinä Hän on heidän keskellään. Tämä Läsnäolo on srk:n olemassaolon perusta, ei mikään muu (ei siis esim. kirkkorakennus, organisaatio, eri työmuodot, virkapapisto tms.).
Kotisrk on askel matkalla ymmärtämään Kristuksen kaupunginlaaja srk paikallisena Ksen ruumiina. Se on vapaa tunnustuskunnista ja pitää sisällään kaikki ne, jotka uskovat Kristukseen. Ainoa asia, jonka tulisi erottaa Kristuksen omia on maantieteellinen etäisyys.
Tämän Ksen ruumiin rakentamiseksi meidän on elettävä ja työskenneltävä eli elettävä ikäänkuin uskovia erottavia tunnustuskuntaraja-aitoja ei olisikaan. Kyse ei siis ole tässäkään haaveilusta, vaan Ef. 4:11-15:stä.
Timo