Hengellisestä pahoinvoinnista... ja lääkkeestä siihen

Olen viime päivien aikana saanut blogiini pari minua huolestuttavaa kommenttia. (Ne liittyvät eräisiin vanhempiin kirjoituksiini.) Molemmissa kommenteissa tulee esille hengellisen pahoinvoinnin problematiikka. Molemmissa tapauksissa se johtuu siitä kovasta paimenuudesta, johon olen jo aiemmin viitannut blogissani. (Ks. kirjoitukseni 11. ja 13. marraskuuta 2007.)

Ensimmäisessä kommentissa kirjoittaja kertoo miettivänsä...

”...vallan ja vastuun kohtaamista , Hes 34 kuvaa hyvin tätä. Tulee miettineeksi omaa jäsenyyttään X:ssä (?) 4 vuoden jäsenyys ja olen "jumissa" "autiomaassa"... Vastuusta vielä - "ovat ajanneet ulos" Montako sellaista on jotka ovat ajattu ulos seurakunnista? Niin jään miettineeksi, Jeesuksen Kristuksen tullessa takaisin millainen on ajajan "palkka"?”

Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta; miten joku kokee löytäneensä hengellisen kodin ja edelleen – tai ilmeisesti juuri tästä johtuen – kokee olevansa ”jumissa autiomaassa”? Entä millaisista arkipäivän tilanteista nämä kysymykset nousevat? Tiedän liiankin hyvin, että kirkkopoliittisen konsensuksen säilyttäjät haluavat vaieta kuulumattomiin nämä huokaukset. Vedotaan siihen, ettei haluta hajottaa seurakuntaa tai että pitää olla kuuliaisia johtajille etc.

Mutta kuka uskaltaisi kertoa näille rääkkäntyneille, hajallaan oleville lampaille, ettei heidän tarvitsisi kestää tällaista? Ettei tämä ole heitä varten ja etteivät he sodi Jumalaa vastaan, jos he irtaantuvat tästä ja etsivät itselleen hyvän laitumen? Heille nimittäin on luvassa parempaa, jos he vain uskaltaisivat luottaa Jumalalaan enemmän kuin ihmisiin, instituutioihin ja niihin ohjelmiin, jotka niitä pyörittävät.

Ajassamme ilmenee eräänlaista karismaattis-evankelikaalia sovellutusta roomalaiskatolisesta paavillisuudesta. Tämä ilmenee siten, että jos uskallat kyseenalaistaa olemassaolevan uskonnollisen matrixjärjestelmän, sinua uhataan uudenlaisella pannabullalla; menetät hengellisen suojasi, jäät yksin ja ulkopuoliseksi, joudut uskossasi harhateille jne.

Toinen kommentti nouseekin juuri tästä em. matrixin orjuuttavasta vaikutuksesta elämässämme. (No joo, jotta tämä avautuisi oikein, niin tietty sinun täytyy ymmärtää myös tämä konteksti; Matrix-elokuvan ensimmäinen osa ja sen sovellutus käytäntöön.)

”Hyvä luettavaa, kuin olisi elänyt osanana suurta "valhetodellisuutta" Muuton yhteydessä löysin sattumalta X-lehden nro 16. (ja tän blogin löysin myös sattumalta) Olemme Veljiä Jeesuksessa Kristuksessa :) ja hymy tuli kasvolle kun luin " kahta ensin mainittua olemme jopa pelänneet" efesolaoskirjeen 4 pohjalta.Olen tässä ihmettellyt ja taivastellut "teologian" suuntaa , schuller, hybells ja Warren saman perheen kasvatteja - Tämäkö todella on Suuntamme? jatketaan taivasteluja Jeesuksen kanssa - Passivoitu profetaallinen uskova – XX :) Siunaten.”

Uskonnollinen matrix uskottelee sinulle, että se, mitä näet ja koet ympärilläsi on totta. Toiseksi se uskottelee sinulle, että se on myös ainoa olemassaoleva totuus ja todellisuus. Tämän logiikan mukaan hengellisesti kuolleessa tai väkivaltaisesti hallitussa seurakunnassa mukanaoleminen - ”vaikka tekee kipeää, ei haittaa!” - on ainoa mahdollinen vaihtoehto kuuliaiselle lampaalle. Kurjaa on, mutta hurskasta ja vieressä ulvovat muut lampaat: ”Ihanaa, leijonat, ihanaa!”

Seurauksena on uusi evankelikaalinen dilemma. Jos tästä liukenee pois käy köpelösti ja jää ”kristittyjen yhteyden reuna-alueille” seurauksena ties mitä. Jos taas tässä roikut mukana sinusta tulee em. kaltainen ”passivoitu profeetallinen uskova”. Ilmaisu sinänsä on mielenkiintoinen. Identiteetti hoippuu siis kahtaalle; ”profeetallinen”, mutta ”passivoitu”. Ensimmäinen identiteetti (”profeetallinen”) on saatu vapaasti Jumalalta uudestisyntymisessä. Jälkimmäinen (”passivoitu”) taas on syntynyt väkipakolla, sairaan hengellisen yhteisön kurimuksessa, kovan paimenuuden puristuksessa.

Nyt olisi tilausta Galatalaiskirjeen syvällisemmälle ymmärtämiselle; meidät on Kristuksen kautta vapautettu tuosta petomaisesta uskonnollisesta matrixista. Olemme uudestisyntyneet ylhäältä. Olemme vapaita, vapaasta vaimosta syntyneitä, emme orjattaresta. (Ks. Gal. 4:21-31.) Meidän todellinen identiteettimme Kristuksessa EI OLE ”kristittyjen yhteyden reuna-alueilla” lymyilevä luopio tai ”hengellisen suojan” menettänyt harhailija.

Me emme siis enää ole vieraita, emmekä muukalaisia, vaan me olemme pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja. Tämän seurakunnan kulmakivenä on itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä mekin yhdessä muitten kanssa rakennumme Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ks. Ef. 2:19-22.)

On se vaan jännää, miten yksinkertainen on Raamatun sanoma ja miten vaikeaa sitä on ymmärtää matrixin lasikuvun läpi.

PS. Laitoin muuten nuo UT:n kohdat tuohon ylle vakavissani ja ihan tarkoituksella. Lue ne ja anna Jumalan Sanan vakuuttaa itsesi!