Wednesday, September 06, 2006

Vierailu Ateenassa

Kolmisen vuotta sitten minulla oli mahdollisuus viettää kuuma kesäinen viikko Ateenassa. Ennen matkalle lähtöä ajattelin olevan mielenkiintoista nähdä, missä Euroopassa ollaan menossa. Halusin ikään kuin haistella Euroopan kehdon ilmapiiriä ja henkeä. Tämä toiveeni toteutuikin hyvin tuolla matkalla.

Ateena on monella tapaa koko länsimaisen maailman kehto ja synnyinpaikka. Se on Hellas, sen helleeninen sivistys ja hellenistisen maailman henkinen isä. Itse asiassa se, mitä on Ateenassa ollut historiassa, antiikin aikana, kaikki se ja sen jäljet ovat tälläkin hetkellä nähtävissä länsimaisessa sivistyksessä ja kulttuurissa. Kuvaamataiteet, koululaitos, demokratia, Arkadian mäki, olympiaadiset urheilujuhlat jne. - luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Me olemme Hellas ja ateena, sen perustalle rakennettuja ja sen varaan perustettuja.

Tämän ymmärrettyämme meidän on hyvä tsekata sitä, mitä Uusi testamentti sanoo Ateenasta. Itse asiassa ainoa paikka, missä Raamattu puhuu Ateenasta on Apostolien tekojen luku 17. Siellä kerrotaan siitä, miten apostoli Paavalille sattui järjestymään jonkinasteista luppoaikaa hänen odotellessaan työtovereitaan Silasta ja Timoteusta. Tämän odotusajan Paavali vietti Ateenassa, jonne hän siis joutui ikäänkuin sattumalta. Tämä on ensimmäinen huomio; Paavali ei tehnyt tähän länsimaisen sivistyksen kehtoon lähetysmatkaa tarkoituksella, vaan olosuhteiden pakosta.

Täällä nyt sitten olleessaan Paavali kiinnitti huomiota kaupungissa näkyviin runsaisiin epäjumalan patsaisiin. Nämä olivat niitä samoja patsaita, rintakuvia yms., joita nykyään pidetään suurina taideaarteina. Tämä on toinen huomionarvoinen seikka; kun puhutaan länsimaisen sivistyksen kehdosta kerrotaan Yhden Tosi Jumalan apostolin "kiivastuneen hengessään" moisen menon nähdessään. Mitä tämä kertoo länsimaisesta kulttuuristamme, jonka laskemme saaneen syntynsä tästä ateenalaisesta maailmankuvasta? Entä mitä tämä kertoo juutalaisesta apostolista itsestään? Oliko hän sivistymätön monoteisti, jonkinlainen esitalebani, joka suvaitsemattomuudessaan halusi tuhota hellenistisen sivistyksen loistavat saavutukset?

Tavoilleen uskollisena Paavali alkoi evankelioida; hän järjestäytyi kaupungilla juttusille ensin juutalaisten, sitten muiden ateenalaisten kanssa. Paikalliset filosofit, joista Luukas kertomuksessaan mainitsee kaksi koulukuntaa, nimittäin epikurolaiset ja stoalaiset, kiinnittivät oitis huomion tähän "vieraiden jumalien" julistajaan. Tämä tulkinta johtui siitä, että Paavali julisti evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta eli kreikaksi anastasiasta.

Ennen pitkää Paavali vietiin paikalliselle julkiselle kokoontumispaikalle, Areiopagille, jossa hänelle annettiin mahdollisuus tehdä selkoa omasta opistaan. Luukas kertoo aikaisemmin Paavalin julistaneen evankeliumia Jeesuksesta paikallisessa synagoogassa, kuten hänen tapoihinsa kuului kaikkialla, mihin hän meni. Nyt pidettävä Areiopagin puhe eroaa kaikista muista meille tallennetuista Paavalin puheista. Tämä on kolmas huomionarvoinen seikka tässä Paavalin Ateenan vierailussa; Paavali valitsee tietoisesti "etnisen" lähestymistavan, jonka olettaa paremmin kolahtavan sivistyneisiin ateenalaisiin, kuin perinteinen Kristus-saarna.

Kun lukee eri kommentaareista ja selitysteoksista tästä Paavalin puheesta, ei voi välttyä vaikutelmalta, että nyt tapahtuu jotain ei vain maailmanhistoriallisesti, vaan myös lähetyshistoriallisesti merkittävää. Niin korkealle Paavalin puhe Ateenan Areiopagilla noteerataan.
Kuitenkin lopputulos tästä Paavalin uudesta "missiologisesta metodista" oli lässähdys; kerrotaan nimittäin vain, että toiset kuulijat ivasivat ja toiset halusivat kuulla lisää. Luukas kertoo, että Paavali vain lähti heidän keskeltänsä pois. Tämä on neljäs huomionarvoinen seikka; se hengellinen läpimurto, joka oli ollut ominaista Paavalin apostolintoimelle monilla, monilla paikkakunnilla ennen ja jälkeen Ateenan, se jäi puuttumaan.

Se uskon puolustamisen ja etnisen lähestymistavan riemuvoitto, se antiikin hellenistisen filosofian ja kristillisen uskon ja maailmankuvan paljon mainostettu fuusio, jonka esimakua ollaan haistelevinaan tässä Paavalin Areiopagin puheessa, se jäi lopputulokseltaan torsoksi ja lässähdykseksi. Mitä Uudessa testamentissa tämän jälkeen puhutaan Ateenasta? Tekisi mieli sanoa, ettei mitään, mutta tosiasiassa yksi maininta löytyy. Ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikan seurakunnalle Paavali kertoo heidän jääneen yksinään Ateenaan, kun Timoteus lähti Tessalonikaan. Mutta yhtään kirjettä Paavali ei kirjoittanut Ateenan uskoville. Aivan kuin koko kaupunkia ei olisikaan ollut näkyvissä seurakunnan lähetystyön kartalla. Moniin muihin, inhimillisesti vähäpätöisimpiin kaupunkeihin Paavalilla oli paljon henkilökohtaisempi suhde.

Kysyn itsekseni, mitä tämä kertoo länsimaisesta kulttuurista, ateenalaisen sivistyksen hengen lapsesta, maailmankatsomuksellisesta käen poikasesta, joka on kasvanut ulos pesästään, syönyt jopa emonsakin ja täyttänyt kaiken maan? Eikö se vastaanotto, joka kohtasi Paavalin hyvää tarkoittavaa etnistä ja apologista suhtautumistapaa, eikö se olekin tyypillistä modernille, valistuksen hengen kuokkuineen nielleelle länsimaiselle ajattelulle? Haalea, kyyninen länsimainen maailma suhtautuu tänään evankeliumiin Kristuksesta mäkihyppääjämäisen viileästi; "ehkä otin, ehkä en". Ehkä se on totta, ehkä ei, kuka sen tietää... Who cares...?

Mitä tämän jälkeen tapahtui ja tapahtuu, siitä ensi kerralla.

No comments:

Post a Comment