Ateena vai Korintti?

Entä mitä tapahtui tämän jälkeen? Paavali meni Ateenasta Korinttiin… Matkaa muutama kymmenen kilometriä. Ei siis kummoinen matka kokeneelle matkasaarnaajalle. Mutta mitä tapahtuikaan Korintissa?

Otetaanpa Paavalin oma kommentti tähän; ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan” (1.Kor. 2:1-5).

Mitä tämä tarkoittaa? Ensinnäkin Korinttiin tullessaan Paavali kohtaa tyystin toisenlaisen maailman; monikansallisen ja monikulttuurisen paheiden pesän. Ja mitä hän nyt tekeekään? Nyt hän tietoisesti sulkee pois "ateenalaisen lähestymistavan". Nyt hän selkeästi ja määrätietoisesti pitäytyy yksinkertaisessa evankeliumin julistuksessa, Kristus-saarnassa, josta meillä on lukuisia esimerkkejä Apostolien tekoihin tallennettuna. Paavali haluaa, että nyt Pyhän Hengen voima ilmestyy hänen julistaessaan evankeliumia Kristuksesta. Tätä Paavali tarkoittaa, kuin hän myöhemmin roomalaisille kirjoittaa evankeliumin olevan Jumalan voima, johon Pyhä Henki sitoutuu (Room. 1:16).

Viimeistään nyt meidän on hyvä huomata ja tunnustaa tämä; filosofia ja sen mukainen viisaus eivät ole yhtä kuin kristinusko. Raamatullinen evankeliumi ristiinnaulitusta Kristuksesta Pyhässä Hengessä julistettuna on yhtä kuin kristinusko. Tämä on meidän aikamme suurin haaste länsimaisele kristinuskolle.

Entä mitä tapahtuu tämän jälkeen Korinttissa? (Ks. tästä Apt. 18:1-11.)

Paavali siis meni Ateenasta Korinttiin. Siellä hän tapasi uskovan juutalaisen pariskunnan, Akylaan ja Priskillan. Heidän kanssaan hän antautui työyhteyteen sekä maallisen ammatin että hengellisen kutsumuksensa puitteissa. Näin syntyi siis apostolinen työtiimi tavoitteena Korintin kaupungin evankeliointi ja kristillisen seurakunnan perustaminen sinne. Toimittiin aluksi teltantekijöinä ja oto-pastoreina. Vasta hieman myöhemmin kerrotaan Paavalin kokonaan antautuneen hengelliseen työhön.

Paavalin lähetysstrategia käy taas ilmi siitä, miten hän verkostoitui ensin paikallisen elinkeinoelämän ja sitten juutalaisen synagoogan kanssa käyttäen näitä lähtöalustana työlleen kaupungissa. Nyt hengellinen työ meni voimakkaasti eteenpäin. Tosin seurauksena oli ensin taistelutilanne traditionaalisen juutalaisen uskonnollisuuden kanssa, mutta sen jälkeen selkeä hengellinen läpimurto kaupungissa.

Tässä tilanteessa Herra itse vahvisti mukanaolonsa Paavalin työssä ilmestymällä hänelle yöllä näyssä. Paavalille annettiin jopa lupaus suuresta hengellisestä herätyksen ajasta Korintissa. Kun me sitten luemme Paavalin 1. kirjettä korinttilaisille, niin me voimme nähdä, millainen tämä hengellinen herätys oli luonteeltaan ja tunnusmerkeiltään ollut; voimakkaita Jumalan Hengen voiman ilmentymiä, karismaattisten lahjojen esiin murtautumista, dramaattisia uskoontuloja, synneistä ja muista entisistä riippuvaisuuksista vapautumista jne. ( Lähemmin ks. 1.Kor. 1:4-7, 17-20 ja 26-31.)

Toki ongelmia korinttilaisilla oli ja paljon - mm. moraalielämän ja karismaattisuuden alueella. Paavali joutui heitä näissä asioissa usein ojentamaan kirjeidensä ja käyntiensä välityksellä, mutta lähtötilanne Ateenaan verrattuna oli täysin erilainen; Korintissa tapahtui hengellinen läpimurto, mikä Ateenassa jäi uupumaan!

Mitä sanomme yhteenvetona tästä kaikesta? Mitä Paavali itse sanoo? ”Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset” (1.Kor. 1: 21-25).

Paavali tuo tässä esille vastakkainasettelun "juutalaiset - kreikkalaiset, tunnusteot - viisaus". Kuitenkin kristinuskossa on kyse ihan jostain muusta; kyse on uskosta ristiinnaulittuun Kristukseen, josta tätä kautta tulee uskoville sekä Jumalan voima että Jumalan viisaus.

Kysymys meille, sinulle ja minulle; mitä me haluamme? Inhimillisesti katsoen syvällistä viisautta ja filosofiaa vai hengellistä herätystä, josta ei ristin pahennusta ole poistettu? Haluammeko hienoa sivistystä ja pintakiiltoa vai rehellistä synnintuntoa, joka johtaa todellisen Jumalan tuntemiseen?

Mietitäänpä seuraavaa; tämä tapahtuu kaukana pakanamailla…

Olipa kerran pakanaheimo, jossain kaukana pimeässä Afrikassa. Paikalle tulee kristitty lähetyssaarnaaja, joka alkaa julistaa evankeliumia Kristuksesta. Mitä se merkitsee? Valo tulee pimeyteen. Ihmisiä pelastuu ja tulee uskoon. Mutta tapahtuu muutakin. Nousee uhka heimon poppamiehen valtaa vastaan ja ennen pitkää syntyy konfliktitilanne poppamiehen kanssa. Itse asiassa taistelutilanne, jossa on paljon pelissä; kumman Jumala on voimakkaampi?

Entä sitten? Tapahtumapaikkana jokin suurkaupunki jossain päin eteläistä Suomea…

Urbaani kaupunkiyhteisö, jossa käynnistyy aktiivinen evankeliointi. Ennen pitkää ollaan tilanteessa, jossa edessä on uuden seurakunnan syntyminen. Taaskin syntyy konfliktitilanne, mutta kenen kanssa nyt? Vastapuolella ovatkin nyt psykologit, psykiatrit, lääkärit, terapeutit, opettajat, papit. Yhtä kaikki; taaskin on kysymyksessä sama vanha kiista. Kenen Jumala on voimakkaampi? Kumman Jumala on oikeassa ja voimakkaampi? Miten Jumalan voima ilmenee käytännössä? Oikea oppi tulee aina myös kokea käytännössä paikkansapitäväksi.

Mutta olkaamme nyt loogisia loppuun asti; kuka tai mikä on se todellinen mahti, joka on näiden ihmisten ajatusmaailman, maailmankuvan, elämänkatsomuksen ja todellisuuden näkemyksen takana? Muistakaamme Paavalin sanat 2.Kor. 10:3-6:ssa; ”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.”