Yhteisöllisyydestä

1. Mooseksen kirjasta luemme, miten Aabraham lähettää uskollisen palvelijansa hakemaan pojalleen Iisakille vaimoa oman heimonsa parista. Luvussa 24 kerrotaan pitkästi, miten prosessi eteni ja miten Rebekka lopulta saatettiin Iisakin eteen. Muistan nuoruudessani lukeneeni jostain Urho Muroman kirjasta, miten tämä kuvaa hyvin Pyhän Hengen roolia uskovan ihmisen ja Kristuksen välissä. "Hän on minut kirkastava".

En nyt tahdo tehdä tyhjäksi Jumalan miehen ajatusta, kun lisään tähän toisenkin tulkinnan. Tämä nimittäin oli Johannes Kastajan rooli ja tehtävä; hän oli Yljän ystävä, joka iloitsi, kun hänen valmistamansa kansa otti vastaan Messiaan. Jos Aabrahamin palvelijan nimeä ei mainita, niin oli myös Johannes Kastajan laita. "Hänen tulee kasvaa, minun vähetä."

Muistan eräällä toisella Jumalan miehellä olleen itse tekemänsä kirjan kannet, jotka hän oli ottanut jostain divariopuksesta. Kannessa luki ranskaksi "Itämaisen rakkauden kirja". Hänen mielestään ilmaisu kuvasi osuvasti kristinuskon aitoa olemusta. Kyse on rakkaussuhteesta Jumalan ja Hänen kansansa, Yljän ja morsiamen välillä.     

Todellisuus esikuvan takana on yhteisöllinen. Seurakunta on yhteisönä Kristuksen morsian. Kyse ei ole mistään yksilöllisestä uskonnonharjoituksesta. Kukaan meistä ei yksilönä ole Kristuksen morsian.

Kun joukko Hänen omiaan kokoontuu yhteen ja yhdestä sydämestä huutaa avuksi Häntä, silloin toteutuu tämä kuva siinä määrin, kuin se tässä ajassa on mahdollista. Herra on Henkensä kautta läsnä kansansa keskellä.

Kaikenlaisten yhteisöllisten kikkakonstien, icebreikkereiden ja ryhmäytymisten aikana juuri tämä on se, mitä tarvitsemme.