Ylpeydestä

Jumala ei näe toisia ihmisiä sellaisina kuin me näemme. Harjoita sen tähden Jumalan läsnäoloa, pysähdy hetkiseksi ja pyydä Jumalaa näyttämään sinulle ihmisiä ja asioita sellaisina kuin Hän näkee ne. Paavalin ajatus siitä, että pyrkisimme asettamaan jokaisen ihmisen esiin täydellisenä Kristuksessa (Kol.1:28) tulee lähelle tätä. Tämän tulisi läpäistä niin rukouksemme kuin palvelutyömmekin.

Sellaiset tärkeät kristilliset hyveet, kuten nöyryys, pitkämielisyys ja kärsivällisyys, jopa suostuminen eräänlaiseen merkityksettömyyteen, ovat avain ylpeyden karkottamiseen elämästämme. Havahduin eräänä päivänä siihen, miten Jeesus kehottaa rohkeasti seuraajiaan oppimaan Hänestä, koska Hän on sävyisä ja nöyrä sydämeltään (Matt. 12:29). Ajattelin, että joo, tuollaisesta minäkin haluan oppia.

Hänen veljensä Jaakob kirjoittaa, että meidän tulee nöyrtyä Jumalan edessä, niin Hän korottaa meidät (4:10). Parannuksen tekeminen ylpeydestä on välttämätöntä, sillä se, jos mikä estää antamasta anteeksi toisille. Anteeksiantamattomuus taas tukahduttaa kaiken terveen hengellisen kasvun elämässämme.

Joskus ylpeys merkitsee kiinnipitämistä omastamme ja oikeuksistamme, kaikesta siitä, mitä pidämme meille kuuluvana. Mitä jos Herra kysyy, oletko tietyissä tilanteissa valmis luopumaan kaikesta tästä? 

Tässä kohtaa tulee tietenkin eteen pari tärkeää rajanvetoa. 

• Kristillinen nöyryys ja ylpeydestä luopuminen eivät tee erilaisesta hyväksikäytöstä hyväksyttävää. Nöyryys ei tarkoita sitä, etteikö meille olisi tärkeää ja oikein määritellä omat rajamme ja pitää niistä kiinni. 
• Toinen kysymys on omasta kutsumuksestamme kiinni pitäminen sekä omien kykyjemme ja osaamisemme tunnustaminen ja kunnioittaminen. Meissä on Jumalan kuva, jota em. asiat heijastavat ja joilla tuotamme kunniaa Herralle. On siis oikein kunnioittaa ja käyttää rohkeasti ja epäröimättä Jumalan meille antamia lahjoja.