Kiina näyttäytyy tällä hetkellä selvästi eräänlaisena johtavana valtiomahtina, jota toiset valtiot ja niiden valtaapitävät, erityisesti suurvalloiksi mielivät, tarkkailevat ja josta ne ottavat oppia. Suomikin siinä mukana. Kiinan tuotteita ja käytäntöjä benchmarkataan esim. olympialaisissa ja teknologiassa. Kaikkien näin toimivien tärkeimpänä intressinä on kehittää niitä eteenpäin itselleen, omaan tilanteeseensa parhaiten sopiviksi applikaatioiksi. Miten kontrolloida kansalaisiaan pehmeästi tai kovasti, sama se, mutta mahdollisimman hyvin ja kattavasti.
Elämme ilmiselvästi totalitarismin uuden nousun aikaa, joka näkyy yksilön-, sanan- ja uskonnonvapauden raamittamisena yhteiskunnan sisäisin perustein. Ei ole enää mitään yhteiskunnan ulkopuolista korkeampaa ilmoitusta, joka määrittelee totuuden. Jatkossa totuus, samoin kuin oikea ja väärä määritellään yhteiskunnan toimesta, tarvittaessa taannehtivasti.
Sama totalitarismi näkyy myös kansojen välisissä suhteissa, kun suuremmat valtiot alkavat määritellä muiden maiden sisä- ja ulkopolitiikkaa, ulottaen otteensa jopa muiden heikompien valtioiden ja niiden naapureiden välisiin suhteisiin. Niinpä Ranska haluaa määritellä Ukrainan ulkopolitiikkaa, ehkä Saksa Suomenkin? Historia toistaa helposti itseään, enkä ihmettelisi, vaikka etupiirijakojen aika ei vielä olisikaan ohi. Vai liekö koskaan ollutkaan?
Kaiken tämän keskellä ja Jesajan ja muiden vanhojen profeettojen tekstien äärellä on hyvä miettiä, mitä Kansojen Jumala ajattelee tästä kaikesta? "Kaikki maanpiirin asukkaat, te, jotka asutte maan päällä, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun soofar-torveen puhalletaan" (Jes. 18:3) On hyvä seurata aikojen merkkejä.
-------
Erään pitkähkön kirjeensä lopulla Paavali kehottaa kirjeensä vastaanottajia olemaan lujia, järkähtämättömiä ja aina innokkaita Herran työssä. Oikeanlainen vaivannäkö ei koskaan ole turhaa, hän kirjoittaa (1.Kor. 15:58).
Ihminen voi väsyttää itsensä monenlaisella uskonnollisella puuhastelulla ja inhimillisellä hössötyksellä, mutta näillä ei ole mitään tekemistä tässä mainitun oikeanlaisen "vaivannäön Herrassa" kanssa.
Kutsumuksen Herra arvostaa omissa työntekijöissään uskollisuutta, nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Hengellinen kylvö on aina pitkällinen juttu, ja sen aidon sadon esilletuloa on syytä odottaa hartaasti ja hoitaa huolella. Liian usein organisatoriset menestyspaineet tai johtajuuteen kytkeytyvät henkilöristiriidat pilaavat hyvin alkaneen hengellisen prosessin. Kärsivällisyys on oman aikamme aliarvostettu kristillinen hyve.
Näinä aikoina - ja luulen, että tulevaisuudessa vielä enemmän - monen hengellisen yhteisön arvo Herran työssä punnitaan siinä, miten ne suhtautuvat uusiin Hengen inspiroimiin alkuihin. Erityisesti tämä koskee evankelisluterilaista kirkkoa Suomessa.
Jokaisen hengellisen yhteisön elämän ja kuoleman kysymys on se, ettei sammuteta Jumalan tulta lyhytnäköisellä politiikalla tai suurta yleisöä kosiskelevalla nöyristelyllä.
-------
Elämme globaalia huutolaislapsen aikaa. Ajassamme on olemassa valtava tarve terveelle, vastuulliselle hengelliselle vanhemmuudelle. Tätä on kuullut väsyksiin asti toistettavan, mutta samaan aikaan on yhtä suuri tarve vastaanottavaiselle, opetettavissa olevalle lapseudelle. Paavalin kehotuksen "ottakaa vastaan kehotuksia" ei soisi kaikuvan kuureille korville (2.Kor. 13:11). Pojat ja tyttäret ovat aina jonkun Isän lapsia suhteessa, jossa tunnustetaan isyys ja lapseus puolin ja toisin. Kaikki kasvatus, opetuslapseuttaminen ja mentorointi lähtee tästä. Ja vielä syvemmin ymmärrettynä, kaikki tämä lähtee Isän ja Pojan välisestä suhteesta, alkaen luomisesta. (Ks. Sananl. 8:22-31 ja Joh. 5:19-20.)
-------
Muistan erään ikäiseni kaverin kertoneen, miten hän ja hänen kaverinsa joskus eskatologisen jännityksen tihentämällä 1970-luvulla olivat spekuloineet ajatuksella kristittyjen vainoista tyyliin "mitä tekisit, jos aseen piippu painettaisiin otsaasi, ja kysyttäisiin, kiellätkö Jeesuksen vai...?" Tämä kaveri totesi sitten lakonisesti, monen kymmenen vuoden kokemuksella: "Eivät useimmat meistä mitään vainoja tarvinneet, elämässä itsessään oli ihan kylliksi."
No, voihan se olla, että edessämme on tulevaisuudessa suoranaisten valtiollistenkin vainojen aikoja, mutta sitä suuremmalla syyllä on hyvä lukea tarkasti ja painaa mieleensä Jaakobin sanat:
"Autuas se mies, joka kestää koetuksen. Kun hänet on koeteltu, hän on saava elämän kruunun. Herra on sen luvannut niille, jotka Häntä rakastavat." (Jaak. 1:12)
Ainoa asia, millä voimme voittaa, on säilyttää uskomme ja kärsivällisyys.
No comments:
Post a Comment