Friday, May 14, 2021

Muuan mielenkiintoinen epistemologinen ongelma


 C.S. Lewisin scifi-trilogia Äänetön planeetta (Out of the Silent Planet) päättyy kuvaukseen siitä, miten kirjoittaja joutui tekemisiin kirjan päähenkilön Ransomin kanssa. Kirjassa on todellakin mielenkiintoisin pointti säästetty viimeiseksi. Kirjoittaja ottaa siis kirjeitse yhteyttä Ransomiin erään mielenkiintoisen kysymyksensä kanssa. Hän kertoo työskentelevänsä "parhaillaan 1100-luvun platonistien kimpussa" ja törmänneensä erään heistä, Bernardus Silvestrisin käyttämään sanaa Oyarses, joka esiintyy itse scifi-novellissa merkittävässä roolissa. Kyseessä on Malakandra-nimisen planeetan (jonka me tunnemme nimellä Mars) hallitsija (uskonnollisella kielellä sanottuna enkeliruhtinas), nimeltään Ojarsa. 

En osaa sanoa, onko tämä todellinen ongelma (ts. onko kyseisen Bernardus Silvestrisin kirjoituksissa oikeasti mainittu tällainen sana tai hahmo), mutta muistaakseni Lewis puhuu jossain muuallakin siitä, miten tietoa olevaisuudesta ikään kuin tihkuu näkyviä ja näkymättömiä maailmoita erottavien etäisyyksien tai muurien läpi. Toinen maailmoista on meidän luonnollisille aisteillemme (kuten esim. kuulo ja näkö) valtaosan elämästämme näkymätön ja todentamaton. Vasta aivan elämämme lopulla tapahtuu valtava silmien (ja myös muiden aistien ja ymmärryksen) avautuminen. Toisten kohdalla se on odotettu, kaivattu hetki, toisten kohdalla odottamaton, jopa ei-toivottu. 

Monien Raamatusta löytyvien kohtien (esim. Kol. 2:16-23 ja Hepr. 8:5) perusteella meidän on syytä uskoa tuon näkymättömän olevan itse asiassa se Todellinen. Toinen maailmoista, meidän omamme taas on meille tuttu, näkyvä ja kuultava jne. Se on kuitenkin aikaan sidottu ja muuttuva ja sen tähden katoava. Asetelma on siis vähän samanlainen kuin ero mustavalkoisen kuvan ja värikuvan välillä (joista viime mainittu olisi vielä moniulotteinen).

No, tämä on nyt sinänsä sivuseikka ja pohjustusta otsikossa mainitsemaani tieto-opilliseen ongelmaan. Mikäli nämä kaksi mailmaa ja todellisuutta ovat (tälläkin hetkellä) rinnakkaisia todellisuuksia, niin miten on mahdollista, että tässä maailmassa elävinä ihmisinä meillä (tai ainakin joillain) on mahdollisuus saada tietoa "toiselta puolelta"? (Tiedän että, joku voisi kysyä. miten se ylipäätään olisi mahdotonta.) Oletetaan, että em. B. Silvestris oikeasti olisi saanut tietoonsa erään lähiplaneettamme hallitsijan nimen. Miten se on ollut mahdollista? Miten, milloin ja mitä kautta tietoa tuonpuoleisuudesta on "tihkunut" meidän korviimme?

Ajattelen erään vaihtoehdon olevan "aatamilainen" perimätieto eli informaatio, joka on vuosituhansia matkannut ihmiskunnan mukana eteenpäin, muuttuen ja muokkautuen kulloisenkin ajan ja sitä vastaanottavien ihmisten mukaan. Vaikka tässä kohtaa herääkin oikeutettu kysymys tuon tiedon luotettavuudesta, niin joka tapauksessa jokin totuuden siemen siinä on silloin kuitenkin ollut ja säilynyt. 

Toinen vaihtoehto on varmaankin (monien meistä aiheellisestikin karsastama) "rajatieto", joka nykyajassa tai lähimenneisyydessä välittää meille tietoa näkymättömästä maailmasta. Jos tuo toinen todellisuus on iankaikkinen ja katoamaton (ja sikäli muuttumaton), niin silloin tuon informaation iällä ei sinällään olisi suurtakaan merkitystä. Ratkaisevaksi kysymykseksi nousee silloin tuon tiedon luotettavuus. Kuinka varma voin olla tuon toisen puolen tiedonantajan minun kannaltani hyvistä motiiveista jakaa informaatiota? Tästä taas seuraa jatkokysymys: kuinka luotettavaa tuo informaatio silloin on? Kysymys informaation määrästä tai jaajuudesta ei sinänsä ole oleellinen, vaan kyse on sen "laadusta".

Kristittynä tämä herättää minussa entistä syvemmän tarpeen ottaa todesta Raamatun ilmoitus (sillä juuri  tässä on kyse edellä kuvatun kaltaisesta informaatiosta, so. ilmoituksesta). On siis otettava todesta ensinnäkin se, mitä Raamattu sanoo itsestään. Toiseksi on otettava todesta se, mitä se sanoo tuon Ilmoituksen Antajasta ja Välittäjästä. Tämän jälkeen meidän on otettava todesta se, mitä Raamattu sanoo ihmisen syntyperästä, nykytilasta ja mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Luonnollisesti meidän on silloin myös otettava todesta se, mitä se sanoo meitä ympäröivästä todellisuudesta.

Ehkä jollain lukijoista on syvempää tietoa tästä kaikesta.



No comments:

Post a Comment